Mark Mallon:
Terveiset aamuöisestä Porvoosta! Parin kuukauden urakka, Nerous-Särön kokoaminen, taittaminen, viilailu, kuvittaminen ja leikkaaminen ja liimaminen on viimein saatu päätökseen. Tammikuun puolessavälissä ilmestyvä numero, jonka virallinen teema on Kritiikkiä ja neroutta, sisältää edelliseen Särö-tuotantoon nähden ainakin pari merkittävähköä uudistusta.
Ensinnäkin, lehden sisällä on ensimmäistä kertaa värisivuja, 16 sivun verran, jotka uusi ilmoitusmyyjämme Kirsti Karhu on kiitettävästi lähes puoliksi onnistunut myymään kustantajien ja muiden kulttuurialan organisaatioiden mainoksille. Kaikkihan me toki tiedämme, että mainokset ovat esseitä pursuavien kirjallisuuslehtien värikkäintä antia!
Toiseksi, Särössä on nyt viimeinkin pitkään kaivattu kritiikkiosasto, joka on heti alkuun, ensi-ilmestymisensä kunniaksi, poikkeuksellisen laaja, 23-sivuinen. Kritiikkiosaston on koonnut Jyväskylän yliopistossa kirjoittamista opettava Risto Niemi-Pynttäri.
Savantismia, hulluuden olemusta, siiderikritiikkiä, musiikillista lahjakkuutta, kemijärveläisiä betonimiehiä ja alushousujen sisuksia tutkivien naisrunoilijoiden lomassa uusin Särö esittää sellaisenkin ihmeen kuin Risto Ahdin työn alla olevan Neron omaelämänkerran käyttämistä kuvituksena. Ahdin runojen visualisoinnista vastaa Sanna Saastamoinen.
Kaunokirjallista proosaa tarjoavat tällä kertaa Saara Henriksson ja Teppo Paulasto. Henrikssonin novellin kuvituksena on käytetty Paula Aarnialan grafiikkaa. Runouden maailmaa edustavat Veera Antsalo, Tuukka Hämäläinen ja Talven Särö-runoilijaksi valittu Riikka Heinonen.
Mainittujen henkilöiden lisäksi numeron muita kirjoittajia ovat Matti Itkonen, Seija Kerttula, Anne Mölsä, Tiina Raevaara ja Aleksis Salusjärvi. Kritiikkien kirjoittajat ovat Riikka Ala-Hakula, Mikko Keskinen, Risto Niemi-Pynttäri, Maaria Pääjärvi, Joonas Säntti, Olli-Pekka Tennilä, Riitta Vaismaa, Jani Vanhala ja Riikka Ylitalo.
Nerous-Särön ulkoasu on Ari Talvilan ja Sanna Saastamoisen käsialaa. Toimitussihteerinä ja tiedeosaston kokoajana oli jälleen Tiina Raevaara. Toimitustyöhön ja editointiin antoi aktiivisen panoksensa Anne Mölsä. Raskaisiin työstöurakoihin osallistui myös toimittajamme Eija Mäkinen. Runot valitsi runovastaavamme Markku Aalto, allekirjoittaneen säestyksellä. Pilkunviilauksen hoiti Maija Väisänen. Laadukkaasta painotyöstä vastaa näinä hetkinä Tallinnan Kirjapaino. Numeron päätoimitti Mark Mallon, joka keksi lehdelle myös uuden sloganin.
Särö. Pieni lehti, sitkeät syyt.
Nähdään parin viikon päästä!
Risto Niemi-Pynttäri:
Kukaan ei ole murrosikäisten suojeluspyhimys. Viattomien lasten päivä (28.12.) tuntuu turhalta kulttuurissamme, jossa lapsia pidetään aina viattomina. Varhaisnuoria epäillään kaikesta: paikkojen rikkomisesta, näpistelystä ja huonosta kielestä. Jos verkon keskustelufoorumilla joku käyttäytyy huonosti, häntä nimitellään heti murrosikäiseksi, joka läksyjen tekemisen sijaan häiriköi verkossa.
Herodes tapatti kaikki käsiin saadut poikalapset, kun etsi tuota oman valtansa uhkaajaa. On puhuttu massateloituksista, eräänlaisesta lasten holokaustista. On myös kysytty, eikö Jeesus ollut välillisesti syyllinen tapahtuneeseen, koska häntä etsittäessä kuoli valtavat määrät viattomia lapsia. Jos hän olisi uhrannut itsensä jo poikana, verilöylyltä olisi säästytty. Toisaalta Jeesus oli vain pakolaislapsi. Tämä on eettisesti läpipohdittu asia, siitä ei minulla ole sanomista. Mutta herodeksista on, he pelkäävät tulevaisuutta.
Lueskelin vanhoja karjalaisia, ortodoksisia, kansantarinoita. Niitä, joissa puhutaan Mariasta, joka syö puolukan. Niitä, joissa puhutaan Kiesuksesta tai Spuassusta. Eräässä Herodeksen vainosta kertovassa legendassa Kiesuksen sanottiin olevan viistoistavuotias.
Siinä on jotain osuvaa. Sillä eikö yleinen suhtautuminen noin 15 v. poikiin muistutakin Herodeksen poikavihaa. Verkkoherodekset, viranomaisherodekset, kouluherodekset, ja kauppaketjujen herodekset vainoavat nimenomaan murrosikäisiä.
Juuri sen ikäisiin poikiin suhtaudutaan usein kuin lainsuojattomiin. Kaupoissa heitä kytätään mahdollisina varkaina, koulussa epäillään pinnauksesta ja lunttauksesta, kotona epäillään sitä, mitä he tietokoneillaan puuhaavat. Juuri ennen ripille pääsyä he ovat siis yhä lainsuojattomia.
Legendoissa ei ole uskonnollista puhdasoppisuutta, ja niiden osuvuus perustuukin johonkin muuhun. Vuonna 1934 Aunuksessa ylös merkityssä legendassa Spoassu oli 15 -vuotias, kun Herodeksen epäily tämän ikäisiin heräsi – niin Maria lähti lastaan piilottelemaan. Sotajoukko kintereillään Maria ja poika pakenivat taloon. Marian silmiin pisti se, että siellä oli iso uuni kuumana leipomista varten.
– Katsokaa minä panen poikani uuniin. En anna teidän tappaa, itse tapan.
”Siellä se oli hyvin kuumilla hiilillä poika, ja uunin eteen pannaan rauta. Siellä paistuu kuoliaaksi poika. Poika oli uunissa kolme vuorokautta, ja vartijat olivat vahtimassa, ettei Maria ota sitä pois. Kolmantena päivänä otettiin rauta pois uunin edestä. Uuni avattiin – sinne oli kasvanut nurmi, heinikkoinen, ja kaikenlaisia kukkia oli kasvanut lapsen ympärille! Ja lapsi leikki siellä kukilla. Siellä olivat myös kaikenlaiset marjat ja puiden hedelmät, niillä hän oli leikkinyt ja niillä elänyt.”
(Legendat, kansankertomuksia Suomesta ja Karjalasta 1981).
Tästä legendassa on enteellisyyttä: aikanaan haudasta nouseva Jeesus ikään kuin harjoittelee tulevaa heräämistään. Muutakin symboliikkaa tarinasta löytyy: Uunissa liha kypsyy, mutta poikaan ei uunikaan pysty. Siinä on ehkäpä häivähdys nuoren 15 vuotiaan seksuaalisuudesta, “naida vai palaa” kokemuksen symbolisesta esityksestä, kiirastulesta jossa ennen aikaan selibaatin katsottiin hienostavan sielun hyvän tuoksuiseksi kukkakedoksi.
Tarinassa tuntuu olevan tärkeää se, kuinka äiti tuntee poikansa paremmin kuin Herodeksen sotilaat tai hänen modernit kätyrinsä. Äiti aivan kuin näyttäisi muodollisesti seuraavan viranomaisten vaatimuksia, ja pistäisi poikansa sellaiseen paikkaan josta tämä ei selviä. Mutta hän tuntee poikansa ja tietää, että hän selviää.
Nykyään opettajien ja ammattilaisten arviot pojista saattavat olla musertavia, mutta vanhemmat tietävät, tai ainakin toivovat, että kyseessä on vain vaikea vaihe. Ehkä tuo legendan uuni-episodi kertookin tällaisesta vaikeasta vaiheesta, sellaisesta, mistä herodesten edustajat eivät usko nuoren selviävän – mutta tämäpä selviää.
Anne Dougan:
Luulisin, että aika moni meistä huokaisee tänään helpotuksesta: Jälleen kerran olemme selvinneet hengissä vuosittain toistuvasta, lähes surrealistisia piirteitä omaavasta kulutushysteria-ajankohdasta. Ehdottaisinkin siis, että oman sitkeytemme hehkuttamisen lomassa uhraisimme muutaman ajatuksen myös niille, jotka eivät ole syystä tai toisesta jaksaneet näytellä rooliaan loppuun asti tässä teatterissa – jota myös elämäksi kutsutaan –, vaan ovat päätyneet valitsemaan Hamletin pohdinnan vaihtoehdoista jälkimmäisen.
Blogin lukijaa saattaa ihmetyttää, että ehdotan pipareiden kera sulateltavaksi niinkin raskasta teemaa kuin itsemurha. En kuitenkaan malta olla käyttämättä hyväkseni ajankohtaa, jolloin useimpien aivot ovat rentoutuneessa tilassa ja näin ollen ehkä valmiit käsittelemään aihetta, joka tabunomaisuutensa, ongelmallisuutensa, vastenmielisyyteensä tai minkä muun tahansa verukkeen varjolla useimmiten olemme taipuvaisia torjumaan.
Itseni itsemurhateemaa pohdiskelemaan johdatteli sattumalta käsiini tarttunut – en siis mitenkään etsiskellyt itsetuhosta kertovaa kirjallisuutta – espanjalaiskirjailija Carlos Janínin uutuusteos Diccionario del suicidio (Itsemurhan sanakirja).
Täytyy myöntää, että ensi alkuun suhtauduin aika skeptisesti moisella nimellä varustettuun kirjaan, sillä kuvittelin sen skandaalihakuisen median tyyliin mässäilevän kuuluisuuksien itsemurhien kustannuksella.
Olin väärässä! Kirja on nerokkaasti koottu hakuteos lähes kaikesta itsemurhaan liittyvästä aineistosta: kirjassa käsitellään yksittäisten itsemurhatapausten — jotka tässä kirjassa rajataan lähinnä meidän kaikkien enemmän tai vähemmän tuntemiemme historian merkkihenkilöiden, omalla sarallaan suurten nimien, itsemurhiin – yhteydessä ja ohella mm. itsemurhaa ihmiskunnan historiassa, sen filosofeissa herättämiä pohdintoja sekä sen käsittelyä ja kuvaamista kirjallisuudessa ja taiteissa yleensäkin.
Lukijalle käy selväksi myös se, kuinka itsemurhiin suhtaudutaan eri kulttuureissa ja uskontokunnissa sekä mitä siitä on säädetty eri maiden laissa eikä kirjassa ole sivuutettu kreikkalaisessa mytologiassakaan esiintyviä lukuisia itsemurhatapauksia.
Kirjaa lukiessani yllätyin, kuinka moni kaikkensa taiteelle antanut kirjailija, runoilija, taidemaalari, näyttelijä, muusikko jne. on lopulta päätynyt riistämään itse henkensä. Yhtä yllättävää itselleni oli itsemurhateeman yleisyys taiteilijoiden tuotannossa sekä se, miten laajalti suuret filosofit ovat itsemurhaa pohtineet. Mutta tarkemmin ajatellen, näin täytyy ollakin, sillä kirjan kirjoittajan sanoja lainatakseni:
”Itsemurha on teemana universaalinen; se koskettaa meitä jokaista ja kuuluu niin olennaisesti ihmisyyteen, että sen voidaan itse asiassa sanoa olevan osana sitä.”
Kirjailija ei kuitenkaan itse ota kantaa itsemurhaan suuntaan tai toiseen, vaan jättää sanakirjassaan teemalla filosofoinnin suurten ajattelijoiden harteille ja tyytyy siteeraamaan heidän sanojaan:
”Syntymäämme emme voi vapaasti valita eikä sen suhteen mielipidettämme kysytä. Sen sijaan voimme päättää koska, milloin ja missä mahdollisesti riistäisimme itse henkemme.”
Sen verran kirjailija kuitenkin paljastaa omaa näkemystään — mies on todennäköisesti joutunut selittelemään sanakirjalleen valitsemaansa teemaa useaankin eri otteeseen –, että kieltää millään muotoa ihannoivansa itsemurhaa, mutta toisaalta hän uskoo sen ilmentävän yksilön vapautta ylimmällä mahdollisella asteella.
Valtaosalle ihmisistä tuon vapauden ilmauksen käytäntöön pano on kuitenkin kauhistus; lukuun ottamatta ehkä itsemurhan erikoistapausta, eutanasiaa. Suomenkielisen itsemurha-sanan etymologiaa sen kummemmin tuntematta sanoisin itse sanankin olevan jo paljonpuhuva: oman hengen riistämistä nimitetään murhaksi eikä esim. tapoksi tai kuolemantuottamukseksi, jotka lain mukaan ovat murhaa lievempiä rikoksia.
Myös sanassa eutanasia (armomurha), on kyseenalainen kaiku; lupa oman elämän päättämiseen on muiden armeliaisuuden varassa, joten emme voi senkään kohdalla varsinaisesti puhua yksilön vapaudesta päättää omasta elämästään.
Itsemurhateema on kieltämättä hankala sulateltava enkä asian näin ollen pidä Albert Camus´n määritelmää (”Itsemurha on perustavanlaatuinen ja samalla ainoa filosofinen ongelma, jota ihmiskunta ei ole, olemassaolomme mielettömyyden tiedostamisestaan huolimatta, kyennyt ratkaisemaan”) itsemurhasta kovinkaan väärään osuneena.
Itsemurhan sanakirjan tekijä kuvaa itsemurhan problemaattisuutta kirjansa esipuheessa seuraavasti:
”Itsemurha kuvastaa yhdelle suurinta mahdollista pelkuruutta, toinen ei taas osaa kuvitella enemmän rohkeutta vaativaa tekoa ja kirjoittaa itsemurhalle ylistyspuheen. Mutta on niitäkin, jotka eivät edes rohkene lausua ääneen sanaa itsemurha, sillä pelkäävät näin menetellessään saastuttavansa kielensä.”
Itse toistan mielessäni seuraavia kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen: Miksi meidän on niin vaikeata hyväksyä – edes periaatteellisella tasolla – että päätös oman elämän jatkamisesta tai jatkamatta jättämisestä tulisi kuulua vapaan yksilön perusoikeuksiin? Tai miksi niin kovin harva meistä olisi valmis suoralta kädeltä allekirjoittamaan Jean-Jacques Rousseaun sanat:
”Kun yksilön elämä on pahasta hänelle itselleen eikä se ole enää hyväksi kenellekään, siitä vapautuminen on sallittua.”
Yksi selitysmalli löytyy varmasti siitä, että elämälle on annettu näennäinen itseisarvo (jätän lukijan itsensä pääteltäväksi, miksi sanon näennäinen), jota kenenkään ei tulisi kyseenalaistaa. Em. johtaa kuitenkin vielä perustavanlaatuisempaan kysymykseen: miksi pidämme varauksetta elämää niin suuressa arvossa? Siis silloinkin, kun siihen ei mahdu yhtään kärsimyksestä vapaata hetkeä.
Janínin Itsemurhan sanakirja ei puhtaasti tietokirjaluonteisena edes pyri tarjoamaan valmiita vastauksia em. kaltaisiin pohdintoihin. Mutta kuten on laita muidenkin ihmisyyteen liittyvien ongelmallisten teemojen suhteen, niiden käsittely on huomattavasti hedelmällisempää tietojen kuin ennakkoluulojen pohjalta.
Ja tietoa aiheesta kirja totisesti sisältää: sen runsaat 950 hakusanaa pitävät huolen siitä, että aihe tulee käsiteltyä lähes jokaiselta mahdolliselta kantilta. Valitettavaa on kuitenkin se, että ainakaan toistaiseksi Janínin espanjankielistä kirjaa ei ole käännetty muille kielille. Espanjaa osaavat Särön lukijat voivat halutessaan käydä tutustumassa Itsemurhan sanakirjaan sen kustantajan, Laetoli-kustantamon kotisivuilla (libro n° 11).
Elämäntäyteistä vuotta 2010 kaikille!
Itsemurhasta on tehty sanakirja
Luulisin, että aika moni meistä huokaisee tänään helpotuksesta: Jälleen kerran olemme selvinneet hengissä vuosittain toistuvasta, lähes surrealistisia piirteitä omaavasta kulutushysteria-ajankohdasta. Ehdottaisinkin siis, että oman sitkeytemme hehkuttamisen lomassa uhraisimme muutaman ajatuksen myös niille, jotka eivät ole syystä tai toisesta jaksaneet näytellä rooliaan loppuun asti tässä teatterissa – jota myös elämäksi kutsutaan –, vaan ovat päätyneet valitsemaan Hamletin pohdinnan vaihtoehdoista jälkimmäisen.
Blogin lukijaa saattaa ihmetyttää, että ehdotan pipareiden kera sulateltavaksi niinkin raskasta teemaa kuin itsemurha. En kuitenkaan malta olla käyttämättä hyväkseni ajankohtaa, jolloin useimpien aivot ovat rentoutuneessa tilassa ja näin ollen ehkä valmiit käsittelemään aihetta, joka tabunomaisuutensa, ongelmallisuutensa, vastenmielisyyteensä tai minkä muun tahansa verukkeen varjolla useimmiten olemme taipuvaisia torjumaan.
Itseni itsemurhateemaa pohdiskelemaan johdatteli sattumalta käsiini tarttunut — en siis mitenkään etsiskellyt itsetuhosta kertovaa kirjallisuutta –espanjalaiskirjailija Carlos Janínin uutuusteos Diccionario del suicidio (Itsemurhan sanakirja).
Täytyy myöntää, että ensi alkuun suhtauduin aika skeptisesti moisella nimellä varustettuun kirjaan, sillä kuvittelin sen skandaalihakuisen median tyyliin mässäilevän kuuluisuuksien itsemurhien kustannuksella.
Olin väärässä! Kirja on nerokkaasti koottu hakuteos lähes kaikesta itsemurhaan liittyvästä aineistosta: kirjassa käsitellään yksittäisten itsemurhatapausten — jotka tässä kirjassa rajataan lähinnä meidän kaikkien enemmän tai vähemmän tuntemiemme historian merkkihenkilöiden, omalla sarallaan suurten nimien, itsemurhiin — yhteydessä ja ohella mm. itsemurhaa ihmiskunnan historiassa, sen filosofeissa herättämiä pohdintoja sekä sen käsittelyä ja kuvaamista kirjallisuudessa ja taiteissa yleensäkin.
Lukijalle käy selväksi myös se, kuinka itsemurhiin suhtaudutaan eri kulttuureissa ja uskontokunnissa sekä mitä siitä on säädetty eri maiden laissa eikä kirjassa ole sivuutettu kreikkalaisessa mytologiassakaan esiintyviä lukuisia itsemurhatapauksia.
Kirjaa lukiessani yllätyin, kuinka moni kaikkensa taiteelle antanut kirjailija, runoilija, taidemaalari, näyttelijä, muusikko jne. on lopulta päätynyt riistämään itse henkensä. Yhtä yllättävää itselleni oli itsemurhateeman yleisyys taiteilijoiden tuotannossa sekä se, miten laajalti suuret filosofit ovat itsemurhaa pohtineet. Mutta tarkemmin ajatellen, näin täytyy ollakin, sillä kirjan kirjoittajan sanoja lainatakseni:
”Itsemurha on teemana universaalinen; se koskettaa meitä jokaista ja kuuluu niin olennaisesti ihmisyyteen, että sen voidaan itse asiassa sanoa olevan osana sitä.”
Kirjailija ei kuitenkaan itse ota kantaa itsemurhaan suuntaan tai toiseen, vaan jättää sanakirjassaan teemalla filosofoinnin suurten ajattelijoiden harteille ja tyytyy siteeraamaan heidän sanojaan:
”Syntymäämme emme voi vapaasti valita eikä sen suhteen mielipidettämme kysytä. Sen sijaan voimme päättää koska, milloin ja missä mahdollisesti riistäisimme itse henkemme.”
Sen verran kirjailija kuitenkin paljastaa omaa näkemystään — mies on todennäköisesti joutunut selittelemään sanakirjalleen valitsemaansa teemaa useaankin eri otteeseen –, että kieltää millään muotoa ihannoivansa itsemurhaa, mutta toisaalta hän uskoo sen ilmentävän yksilön vapautta ylimmällä mahdollisella asteella.
Valtaosalle ihmisistä tuon vapauden ilmauksen käytäntöön pano on kuitenkin kauhistus; lukuun ottamatta ehkä itsemurhan erikoistapausta, eutanasiaa. Suomenkielisen itsemurha-sanan etymologiaa sen kummemmin tuntematta sanoisin itse sanankin olevan jo paljonpuhuva: oman hengen riistämistä nimitetään murhaksi eikä esim. tapoksi tai kuolemantuottamukseksi, jotka lain mukaan ovat murhaa lievempiä rikoksia.
Myös sanassa eutanasia (armomurha), on kyseenalainen kaiku; lupa oman elämän päättämiseen on muiden armeliaisuuden varassa, joten emme voi senkään kohdalla varsinaisesti puhua yksilön vapaudesta päättää omasta elämästään.
Itsemurhateema on kieltämättä hankala sulateltava enkä asian näin ollen pidä Albert Camus´n määritelmää (”Itsemurha on perustavanlaatuinen ja samalla ainoa filosofinen ongelma, jota ihmiskunta ei ole, olemassaolomme mielettömyyden tiedostamisestaan huolimatta, kyennyt ratkaisemaan”) itsemurhasta kovinkaan väärään osuneena.
Itsemurhan sanakirjan tekijä kuvaa itsemurhan problemaattisuutta kirjansa esipuheessa seuraavasti:
”Itsemurha kuvastaa yhdelle suurinta mahdollista pelkuruutta, toinen ei taas osaa kuvitella enemmän rohkeutta vaativaa tekoa ja kirjoittaa itsemurhalle ylistyspuheen. Mutta on niitäkin, jotka eivät edes rohkene lausua ääneen sanaa itsemurha, sillä pelkäävät näin menetellessään saastuttavansa kielensä.”
Itse toistan mielessäni seuraavia kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen: Miksi meidän on niin vaikeata hyväksyä — edes periaatteellisella tasolla — että päätös oman elämän jatkamisesta tai jatkamatta jättämisestä tulisi kuulua vapaan yksilön perusoikeuksiin? Tai miksi niin kovin harva meistä olisi valmis suoralta kädeltä allekirjoittamaan Jean-Jacques Rousseaun sanat:
”Kun yksilön elämä on pahasta hänelle itselleen eikä se ole enää hyväksi kenellekään, siitä vapautuminen on sallittua.”
Yksi selitysmalli löytyy varmasti siitä, että elämälle on annettu näennäinen itseisarvo (jätän lukijan itsensä pääteltäväksi, miksi sanon näennäinen), jota kenenkään ei tulisi kyseenalaistaa. Em. johtaa kuitenkin vielä perustavanlaatuisempaan kysymykseen: miksi pidämme varauksetta elämää niin suuressa arvossa? Siis silloinkin, kun siihen ei mahdu yhtään kärsimyksestä vapaata hetkeä.
Janínin Itsemurhan sanakirja ei puhtaasti tietokirjaluonteisena edes pyri tarjoamaan valmiita vastauksia em. kaltaisiin pohdintoihin. Mutta kuten on laita muidenkin ihmisyyteen liittyvien ongelmallisten teemojen suhteen, niiden käsittely on huomattavasti hedelmällisempää tietojen kuin ennakkoluulojen pohjalta.
Ja tietoa aiheesta kirja totisesti sisältää: sen runsaat 950 hakusanaa pitävät huolen siitä, että aihe tulee käsiteltyä lähes jokaiselta mahdolliselta kantilta. Valitettavaa on kuitenkin se, että ainakaan toistaiseksi Janínin espanjankielistä kirjaa ei ole käännetty muille kielille. Espanjaa osaavat Särön lukijat voivat halutessaan käydä tutustumassa Itsemurhan sanakirjaan sen kustantajan, Laetoli- kustantamon kotisivuilla (http://www.laetoli.net/col_labiertos.htm, libro n° 11).
Elämäntäyteistä vuotta 2010 kaikille!
Sanna Saastamoinen:
Olen tässä piirtänyt kuvituksia Särön 3/09 artikkeleihin ja viimeisimpänä käsittelyssäni oli Seija Kerttulan artikkeli savantti-lahjakkuudesta. Artikkelissa kerrotaan miehestä, joka muisti ulkoa yli 22 000 piin desimaalia, ja hän myös luki ne ulkoa julkisessa hyväntekeväisyystilaisuudessa. Tämä rupesi mietityttämään minua kovin. Onhan tuollainen taito tietenkin hienoa, aikas jänskää ja friikkiä, mutta mitä hyötyä siitä on? Tällä herralla oli kyllä muitakin ylikykyjä, kielellisiä ja matemaattisia, joista varmasti olikin hyötyä, mutta tämä pii.
No tietenkin hyvän tekeväisyys on aina hyväntekeväisyyttä, ja ihmiset kävivät innolla kuulemassa viiden tunnin numeroiden lukua. — Nyt kun tätä pohdin tajuan, että kyllähän minäkin olisin mennyt, vaikka olenkin erittäin epämatemaattinen. Piin likiarvossa on jotakin niin kovin tenhoavaa, mystistä ja samalla pelkkää puhdasta matematiikkaa. Desimaalisarja joka jatkuu ja jatkuu ilman toistuvaa sarjallisuutta.
Nyt paljastan teille, että tein taidemaalarin urani alkuvaiheissa maalauksen, johon maalasin piin arvon 10 000 desimaalin tarkkuudella. Siksipä kuvituskin taisi syntyä samasta aiheesta.
Matematiikaan on piilotettuna jokin maailman perusrakenne, jonka matemaattinen savantti tavallaan näkee mielessään puhtaana, kuvioina, kipinöinä, säteilynä. Minun eli tavallisen matemaattisen pölhön aivot eivät siihen kykene. Salattu rakenne säilyy salattuna, mutta jotakin aavistan enkä oikein tiedä mitä. Ehkä kauneutta.
Hyvää joulua, tässä teille pii 10 000 desimaalin tarkkuudella. (täältä voi ladata 10 000 000 desimaalia)
3,141592653 589793238 462643383 279502884 197169399 375105820 974944592 307816406 286208998 628034825 342117067 982148086 513282306 647093844 609550582 231725359 408128481 117450284 102701938 521105559 644622948 954930381 964428810 975665933 446128475 648233786 783165271 201909145 648566923 460348610 454326648 213393607 260249141 273724587 006606315 588174881 520920962 829254091 715364367 892590360 011330530 548820466 521384146 951941511 609433057 270365759 591953092 186117381 932611793 105118548 074462379 962749567 351885752 724891227 938183011 949129833 673362440 656643086 021394946 395224737 190702179 860943702 770539217 176293176 752384674 818467669 405132000 568127145 263560827 785771342 757789609 173637178 721468440 901224953 430146549 585371050 792279689 258923542 019956112 129021960 864034418 159813629 774771309 960518707 211349999 998372978 049951059 731732816 096318595 024459455 346908302 642522308 253344685 035261931 188171010 003137838 752886587 533208381 420617177 669147303 598253490 428755468 731159562 863882353 787593751 957781857 780532171 226806613 001927876 611195909 216420198 938095257 201065485 863278865 936153381 827968230 301952035 301852968 995773622 599413891 249721775 283479131 515574857 242454150 695950829 533116861 727855889 075098381 754637464 939319255 060400927 701671139 009848824 012858361 603563707 660104710 181942955 596198946 767837449 448255379 774726847 104047534 646208046 684259069 491293313 677028989 152104752 162056966 024058038 150193511 253382430 035587640 247496473 263914199 272604269 922796782 354781636 009341721 641219924 586315030 286182974 555706749 838505494 588586926 995690927 210797509 302955321 165344987 202755960 236480665 499119881 834797753 566369807 426542527 862551818 417574672 890977772 793800081 647060016 145249192 173217214 772350141 441973568 548161361 157352552 133475741 849468438 523323907 394143334 547762416 862518983 569485562 099219222 184272550 254256887 671790494 601653466 804988627 232791786 085784383 827967976 681454100 953883786 360950680 064225125 205117392 984896084 128488626 945604241 965285022 210661186 306744278 622039194 945047123 713786960 956364371 917287467 764657573 962413890 865832645 995813390 478027590 099465764 078951269 468398352 595709825 822620522 489407726 719478268 482601476 990902640 136394437 455305068 203496252 451749399 651431429 809190659 250937221 696461515 709858387 410597885 959772975 498930161 753928468 138268683 868942774 155991855 925245953 959431049 972524680 845987273 644695848 653836736 222626099 124608051 243884390 451244136 549762780 797715691 435997700 129616089 441694868 555848406 353422072 225828488 648158456 028506016 842739452 267467678 895252138 522549954 666727823 986456596 116354886 230577456 498035593 634568174 324112515 076069479 451096596 094025228 879710893 145669136 867228748 940560101 503308617 928680920 874760917 824938589 009714909 675985261 365549781 893129784 821682998 948722658 804857564 014270477 555132379 641451523 746234364 542858444 795265867 821051141 354735739 523113427 166102135 969536231 442952484 937187110 145765403 590279934 403742007 310578539 062198387 447808478 489683321 445713868 751943506 430218453 191048481 005370614 680674919 278191197 939952061 419663428 754440643 745123718 192179998 391015919 561814675 142691239 748940907 186494231 961567945 208095146 550225231 603881930 142093762 137855956 638937787 083039069 792077346 722182562 599661501 421503068 038447734 549202605 414665925 201497442 850732518 666002132 434088190 710486331 734649651 453905796 268561005 508106658 796998163 574736384 052571459 102897064 140110971 206280439 039759515 677157700 420337869 936007230 558763176 359421873 125147120 532928191 826186125 867321579 198414848 829164470 609575270 695722091 756711672 291098169 091528017 350671274 858322287 183520935 396572512 108357915 136988209 144421006 751033467 110314126 711136990 865851639 831501970 165151168 517143765 761835155 650884909 989859982 387345528 331635507 647918535 893226185 489632132 933089857 064204675 259070915 481416549 859461637 180270981 994309924 488957571 282890592 323326097 299712084 433573265 489382391 193259746 366730583 604142813 883032038 249037589 852437441 702913276 561809377 344403070 746921120 191302033 038019762 110110044 929321516 084244485 963766983 895228684 783123552 658213144 957685726 243344189 303968642 624341077 322697802 807318915 441101044 682325271 620105265 227211166 039666557 309254711 055785376 346682065 310989652 691862056 476931257 058635662 018558100 729360659 876486117 910453348 850346113 657686753 249441668 039626579 787718556 084552965 412665408 530614344 431858676 975145661 406800700 237877659 134401712 749470420 562230538 994561314 071127000 407854733 269939081 454664645 880797270 826683063 432858785 698305235 808933065 757406795 457163775 254202114 955761581 400250126 228594130 216471550 979259230 990796547 376125517 656751357 517829666 454779174 501129961 489030463 994713296 210734043 751895735 961458901 938971311 179042978 285647503 203198691 514028708 085990480 109412147 221317947 647772622 414254854 540332157 185306142 288137585 043063321 751829798 662237172 159160771 669254748 738986654 949450114 654062843 366393790 039769265 672146385 306736096 571209180 763832716 641627488 880078692 560290228 472104031 721186082 041900042 296617119 637792133 757511495 950156604 963186294 726547364 252308177 036751590 673502350 728354056 704038674 351362222 477158915 049530984 448933309 634087807 693259939 780541934 144737744 184263129 860809988 868741326 047215695 162396586 457302163 159819319 516735381 297416772 947867242 292465436 680098067 692823828 068996400 482435403 701416314 965897940 924323789 690706977 942236250 822168895 738379862 300159377 647165122 893578601 588161755 782973523 344604281 512627203 734314653 197777416 031990665 541876397 929334419 521541341 899485444 734567383 162499341 913181480 927777103 863877343 177207545 654532207 770921201 905166096 280490926 360197598 828161332 316663652 861932668 633606273 567630354 477628035 045077723 554710585 954870279 081435624 014517180 624643626 794561275 318134078 330336254 232783944 975382437 205835311 477119926 063813346 776879695 970309833 913077109 870408591 337464144 282277263 465947047 458784778 720192771 528073176 790770715 721344473 060570073 349243693 113835049 316312840 425121925 651798069 411352801 314701304 781643788 518529092 854520116 583934196 562134914 341595625 865865570 552690496 520985803 385072242 648293972 858478316 305777756 068887644 624824685 792603953 527734803 048029005 876075825 104747091 643961362 676044925 627420420 832085661 190625454 337213153 595845068 772460290 161876679 524061634 252257719 542916299 193064553 779914037 340432875 262888963 995879475 729174642 635745525 407909145 135711136 941091193 932519107 602082520 261879853 188770584 297259167 781314969 900901921 169717372 784768472 686084900 337702424 291651300 500516832 336435038 951702989 392233451 722013812 806965011 784408745 196012122 859937162 313017114 448464090 389064495 444006198 690754851 602632750 529834918 740786680 881833851 022833450 850486082 503930213 321971551 843063545 500766828 294930413 776552793 975175461 395398468 339363830 474611996 653858153 842056853 386218672 523340283 087112328 278921250 771262946 322956398 989893582 116745627 010218356 462201349 671518819 097303811 980049734 072396103 685406643 193950979 019069963 955245300 545058068 550195673 022921913 933918568 034490398 205955100 226353536 192041994 745538593 810234395 544959778 377902374 216172711 172364343 543947822 181852862 408514006 660443325 888569867 054315470 696574745 855033232 334210730 154594051 655379068 662733379 958511562 578432298 827372319 898757141 595781119 635833005 940873068 121602876 496286744 604774649 159950549 737425626 901049037 781986835 938146574 126804925 648798556 145372347 867330390 468838343 634655379 498641927 056387293 174872332 083760112 302991136 793862708 943879936 201629515 413371424 892830722 012690147 546684765 357616477 379467520 049075715 552781965 362132392 640616013 635815590 742202020 318727760 527721900 556148425 551879253 034351398 442532234 157623361 064250639 049750086 562710953 591946589 751413103 482276930 624743536 325691607 815478181 152843667 957061108 615331504 452127473 924544945 423682886 061340841 486377670 096120715 124914043 027253860 764823634 143346235 189757664 521641376 796903149 501910857 598442391 986291642 193994907 236234646 844117394 032659184 044378051 333894525 742399508 296591228 508555821 572503107 125701266 830240292 952522011 872676756 220415420 516184163 484756516 999811614 101002996 078386909 291603028 840026910 414079288 621507842 451670908 700069928 212066041 837180653 556725253 256753286 129104248 776182582 976515795 984703562 226293486 003415872 298053498 965022629 174878820 273420922 224533985 626476691 490556284 250391275 771028402 799806636 582548892 648802545 661017296 702664076 559042909 945681506 526530537 182941270 336931378 517860904 070866711 496558343 434769338 578171138 645587367 812301458 768712660 348913909 562009939 361031029 161615288 138437909 904231747 336394804 575931493 140529763 475748119 356709110 137751721 008031559 024853090 669203767 192203322 909433467 685142214 477379393 751703443 661991040 337511173 547191855 046449026 365512816 228824462 575916333 039107225 383742182 140883508 657391771 509682887 478265699 599574490 661758344 137522397 096834080 053559849 175417381 883999446 974867626 551658276 584835884 531427756 879002909 517028352 971634456 212964043 523117600 665101241 200659755 851276178 583829204 197484423 608007193 045761893 234922927 965019875 187212726 750798125 547095890 455635792 122103334 669749923 563025494 780249011 419521238 281530911 407907386 025152274 299581807 247162591 668545133 312394804 947079119 153267343 028244186 041426363 954800044 800267049 624820179 289647669 758318327 131425170 296923488 962766844 032326092 752496035 799646925 650493681 836090032 380929345 958897069 536534940 603402166 544375589 004563288 225054525 564056448 246515187 547119621 844396582 533754388 569094113 031509526 179378002 974120766 514793942 590298969 594699556 576121865 619673378 623625612 521632086 286922210 327488921 865436480 229678070 576561514 463204692 790682120 738837781 423356282 360896320 806822246 801224826 117718589 638140918 390367367 222088832 151375560 037279839 400415297 002878307 667094447 456013455 641725437 090697939 612257142 989467154 357846878 861444581 231459357 198492252 847160504 922124247 014121478 057345510 500801908 699603302 763478708 108175450 119307141 223390866 393833952 942578690 507643100 638351983 438934159 613185434 754649556 978103829 309716465 143840700 707360411 237359984 345225161 050702705 623526601 276484830 840761183 013052793 205427462 865403603 674532865 105706587
Tuukka Hämäläinen:
Vuosi sitten menin kihloihin.
21.12. on Talvipäivänseisaus, jonka niminen kappale löytyy CMX:n tuotannosta. Se muistuttaa myös miellyttävästi Rushin 2112 -abumin nimeä (ja nimikkobiisiä). Lisäksi se on vuoden synkin päivä. Näillä perustein valitsimme joskus viime vuonna kihlajaispäivämme.
Vuoden synkin juhla puolestaan on kuitenkin joulu, ainakin Viikatteen mukaan. Kyseisellä määreellä varustetulta joululevyltä löytyy myös kappale ”Viattomien lasten päivä”, jonka niminen kalenteripäivä on luvassa joulukuun lopulla. (Joulu on myös juhlista pahin, kuten toteaa puolestaan Jarkko Martikainen soololevyllään.)
Uudestavuodesta en ole koskaan pitänyt. Ensimmäiset kaksi rakettia on ihan kivoja, sitten ne alkavat vain ärsyttää. Vesisankoon heitetty tina näyttää aina kuolemalta. Kaikki ovat humalassa, eikä kukaan osaa sanoa hyvää syytä miksi. Samaan typerien juhlapäivien luokkaan yltävät vain vappu ja juhannus.
Uudenvuodenpäivä on aina synkkä ja hiljainen. Sellainen on myös Zen Cafén samanniminen kappale; täynnä katumusta ja katteettomia lupauksia. Lapsena keräsimme rakettien jäänteitä läheiseltä urheilukentältä. Aina löytyi myös jotain räjähtämätöntä, johon suhtauduttiin kuin purkamattomaan miinaan.
Vuoden synkin päivä oli itselleni jotenkin tärkeämpi kuin kaikki tämä muu härpäkkä, jo ennen kuin siitä tuli kihlajaispäiväni. Lapsena luulin joulun olevan pimein, sillä olihan se kohokohta vuoden pimeimpänä aikana.
Pidän kyllä joulun kaupallisuudesta ja hengellisyydestä, enkä kritisoi niitä, jotka näistä syistä joulua viettävät. Kullakin on omat motiivinsa perheen ja ystävien lähelle keräytymiseen. Minulle se on ulkona tihentynyt pimeä, niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisesti.
Nyt on niin pimeää kuin täällä tulee, kököttäessämme näillä leveysasteilla tällä onnettomalla tähtemme kiertolaisella galaksimme spiraalissa, ympärillä lohduton, eloton ja kylmä avaruus. Silloin on pakko tilkitä ikkunat ja sytyttää kaikki ylimääräiset tuikut. Kun olemme tarpeeksi lähellä ja suojaudumme yhdessä pimeydeltä, onnistumme kenties pakenemaan tuota mustaa aukkoa. Vielä tämän vuoden.
Tänään on vuoden pimein päivä.
Vuosi sitten menin kihloihin.
21.12. on Talvipäivänseisaus, jonka niminen kappale löytyy CMX:n tuotannosta. Se muistuttaa myös miellyttävästi Rushin 2112 -abumin nimeä (ja nimikkobiisiä). Lisäksi se on vuoden synkin päivä. Näillä perustein valitsimme joskus viime vuonna kihlajaispäivämme.
Vuoden synkin juhla puolestaan on kuitenkin joulu, ainakin Viikatteen mukaan. Kyseisellä määreellä varustetulta joululevyltä löytyy myös kappale ”Viattomien lasten päivä”, jonka niminen kalenteripäivä on luvassa joulukuun lopulla. (Joulu on myös juhlista pahin, kuten toteaa puolestaan Jarkko Martikainen soololevyllään.)
Uudestavuodesta en ole koskaan pitänyt. Ensimmäiset kaksi rakettia on ihan kivoja, sitten ne alkavat vain ärsyttää. Vesisankoon heitetty tina näyttää aina kuolemalta. Kaikki ovat humalassa, eikä kukaan osaa sanoa hyvää syytä miksi. Samaan typerien juhlapäivien luokkaan yltävät vain Vappu ja Juhannus.
Uudenvuodenpäivä on aina synkkä ja hiljainen. Sellainen on myös Zen Cafén samanniminen kappale; täynnä katumusta ja katteettomia lupauksia. Lapsena keräsimme rakettien jäänteitä läheiseltä urheilukentältä. Aina löytyi myös jotain räjähtämätöntä, johon suhtauduttiin kuin purkamattomaan miinaan.
Vuoden synkin päivä oli itselleni jotenkin tärkeämpi kuin kaikki tämä muu härpäkkä, jo ennen kuin siitä tuli kihlajaispäiväni. Lapsena luulin joulun olevan pimein, sillä olihan se kohokohta vuoden pimeimpänä aikana.
Pidän kyllä joulun kaupallisuudesta ja hengellisyydestä, enkä kritisoi niitä, jotka näistä syistä joulua viettävät. Kullakin on omat motiivinsa perheen ja ystävien lähelle keräytymiseen. Minulle se on ulkona tihentynyt pimeä, niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisesti.
Nyt on niin pimeää kuin täällä tulee, kököttäessämme näillä leveysasteilla tällä onnettomalla tähtemme kiertolaisella galaksimme spiraalissa, ympärillä lohduton, eloton ja kylmä avaruus. Silloin on pakko tilkitä ikkunat ja sytyttää kaikki ylimääräiset tuikut. Kun olemme tarpeeksi lähellä ja suojaudumme yhdessä pimeydeltä, onnistumme kenties pakenemaan tuota mustaa aukkoa. Vielä tämän vuoden.
Hannimari Heino:
Silkkipaperipaloja aina vain pienemmiksi viikatessani ja niihin reikiä leikatessani en yhtään tiedä, mitä taitosta avatessa tulee esiin. Millainen lumitähti ja miten monta lävistystä hentoinen paperi kestää… Useimmiten saa nähdä kuitenkin pienoisen alkuräjähdyksen, mutta ilman että kuvio levahtaa – tai lässähtää – pitkin seiniä, vaan on pikemminkin silkkaa harmoniaa. Kuin katselisin lumisadetta yhden hiutaleen loputtomasta monimuotoisuudesta ja toisaalta niiden kaikkien muodostamasta leijuvasta kuviosta käsin.
Jotain fraktaalinomaista tässä varmaan on, vaikka kaikki matematiikkaan viittaava onkin totta puhuen viimeinen, mitä silkkipaperitähtiä leikellessä tulee mieleen.
Sitä vastoin mieleen tuli taannoin Kiasmassa – tapani mukaan viimeisenä näyttelypäivänä – näkemäni Pippilotti Ristin näyttely Elixir. Tai ehkä pitäisi ennemminkin puhua kokemuksesta, niin yltä päältä tuo seinille (ynnä kattoon ja lattialle) kaadettu eliksiiri kaamoksessa kulahtanutta ihmistä valeli – mitä en parhaalla tahdollakaan voi sanoa samassa kerroksessa esillä olleista Ars Fennica -ehdokkaista…. Nuo mustanpuhuvat salit saman pääsylipun voimalla läpikäveltyäni oli kieltämättä pakko palata saamaan lisää eliksiiriä, kytkemään valovirta päällimmäiseksi ennen pimeälle kadulle poistumista. (Ok., olisin minäkin valinnut Fennican voittajaksi Jussi Kiven, mutta hänen projektinsa ei enää museon seinällä antanut aisteille sitä, mitä se epäilemättä itse paikan päällä oli ollut ja antanut.)
Mutta Elixirestä vielä. Lumitähtien lailla ”fraktaalisuus” oli siinäkin mahdollisimman kaukana mistään matemaattisista älyn ponnisteluista, saipahan vain aikaan niin sielua kuin ruumista huuhtelevan virtaamisen tunteen, kun yhdestä kuvasta sai syntynsä toinen kuva ja yksi muoto jatkui aina toiseen.
Omanlaistaan fraktaalia harmoniaa oli myös itse katsomistilanteessa, kun itse kukin näyttelyssä kävijä kellahti toisen, ventovieraan kävijän viereen matoille ja tyynyille nauttimaan eteen loihdituista luomakunnan antimista. Samaten siinä, kun kukin vuorollaan nousi taas tyynyltään, ja heitti salin poikki kävellessään varjonsa seinälle. Sellaista yhteisyyden tuntua en ole ikinä ennen yhdessäkään näyttelyssä kokenut enkä nähnyt ihmisten kasvoilla samanlaista autuutta, saati kuullut kenenkään parahtavan ”Ihanaa!”. (Turha sanoakaan, mitkä olivat ilmeet ja parahdukset Ars Fennican äärellä…)
Joukkohurmos ei siis ollut Ristin näyttelystä kaukana, mikä pani miettimään tätä jotenkin aika yltiöyksilöllistä (nyky)taiteen katsomisen ja kokemisen tapaamme. Samalla aukesi taas uusi fraktaalinomainen kuvio perimmäisten kysymysten äärelle, eli siihen, pitääkö taiteen tehdä pelkästään hyvää vai saako se tehdä myös pahaa…
Oli miten oli, maailma haltuun vaan, niin sotkusta kuin kirkkaudestakin käsin. Ydinpointiksi jäänee, lähteekö mitään liikkeelle, minkäänlainen kuvio muodostumaan ja mitä tulee esiin, kun sen moneen kertaan viikatun lumitähden sitten viimein aukaisee.
Anne Leinonen:
Olen luonut nahkani ja kadottanut minuuteni. Olen noussut isääni vastaan ja saattanut siskoni ikuiseen ahdinkoon. Epäilen, että olen tehnyt jotakin julmaa ja peruuttamatonta niille lukuisille ihmisille, jotka ovat yrittäneet tulla minua liki. Rakkaimpani surmasin, koska näin hänessä hirviön. Toista rakasta en koskaan saanut ja katkeroiduin ikiajoiksi. Annoin nuoren tytön hukkua silmieni edessä.
Olen vaihtanut sukupuoleni mieheksi, pettänyt työnantajaani tilastoimalla kiellettyjä asioita. Olen surmannut päälleni karanneet henkilöt. Olen elättänyt käärmeitä hiuksissani.
Olen tuhonnut maapallon saattamalla ihmiskunnan tilanteeseen, josta se ei voi enää peräytyä.
Tämä kaikki fiktiivisesti, totta kai. Kirjoittajan arki ei ole arkea kummempaa, mutta sanat ja teot paperilla sitäkin kauhistuttavampia. Kirjoittajan pitää uskaltaa puhua kipeistä asioista. Pahuus – siis ihmisen ällöttävät ja kauhistuttavat teot – eivät katoa maailmasta sillä, ettei niistä puhuta. On pidettävä meteliä, huudettava ja oltava reilusti ruma. Kaunokirjallisuuden tehtävä on näyttää, osoittaa, herättää, kyseenalaistaa, luoda elämyksiä ja eläytymisen tilanteita. Siitäkin huolimatta, että herkemmän mielestä “noin ei voi sanoa” tai “noin ei saa ajatella”, tai että “tuollaista ihmistä ei saa edes yrittää ymmärtää.”
Sievistely ei vie mitään eteenpäin, eristää vain meidät ihmisressukat toisistamme. Ihmisen on syytä tutustua pimeään puoleensa, varjomaailmaansa, pelkoihinsa ja kauhuihinsa. Asioista on voitava puhua suoraan.
Jos kirjoittaisimme vain kauniista ja ihanista asioista, kuolisimme sokeri-imellykseen. Tarvitsemme kontrasteja, sillä elämä itsessään sisältää värien kaikki sävyt. Sekamelskan ja rumuuden keskellä kaunis lause, hyvä teko ja herkkä ajatus loistavat katsojan silmään harvinaisuutena, jalustalle kohotettuna.
Mark Mallon:
Petri Pietiläisen muutaman päivän takainen purkaus Särön blogissa kirjoittamisesta ja tupakasta rohkaisi minua tarttumaan ongelmaan, jota olen salaa pitänyt nyrkissäni puolisentoista vuotta.
En ole kirjoittanut Suomessa yhtään uutta runoa enkä yhtäkään pääkirjoitusta sen jälkeen kun tupakkalaki astui täyteen voimaansa viime kesänä. Tiukennuksen jälkeen en ole myöskään sopinut Suomessa ainoatakaan aivoriihtä tai muutakaan palaveria kapakkaan, enkä juuri muuallekaan.
Nikotiinin ja alkoholin yhdistelmä luo kummitusmaista paloa, jossa tarkkasilmäinen erottaa maagisia, itseään toteuttavia säkeitä ja kuvia. Kapakoiden pöydissä olen aistinut ajan ja paikan henkeä, luonut maailmoja joista olen jälkeenpäin saanut olla ylpeä, ja jotka olen tehnyt muiden ihmisten koettaviksi. Hiljaisia ja selviä tiloja, kuten kirjastojen lukusaleja, olen vuorostaan tarvinnut kirjoitusten työstämiseen.
Väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että en ole ketjupolttaja, enkä tee läheskään kaikkea kirjallista työtä, esimerkiksi tätä tekstiä täällä berliiniläisessä nettikahvilassa, alkoholin ja tupakan voimin.
Luovuuden tai ylipäätänsä aivotoiminnan tukkeita poistan mieluummin liikunnalla kuin päihteillä. Mutta näkyjen alkusykähdys kohti kirjallista maailmaa, siis kohti todellisuutta, toteutuu siellä, missä pääkopan vanteita löysäävät muutkin kuin minä, mieluiten tupakantuoksussa, oluen tai viinin kanssa nautittuna — samoissa olosuhteissa, joissa Särö-lehti ja Särön kirjoittajakoulutus aikoinaan perustettiin.
Vihaan Suomen hygieenis-rationalistista nykyolemusta, jossa keskitien kulkijat mahtimielisyydessään karsivat yhteiskunnan rönsyt ja aluskasvullisuuden, näkemättä, että ne voivat olla toisten ihmisten hengenravintoa ja elämänlankoja.
En käsitä, miksi Suomen kansa, jota olen joskus pitänyt ihmeellisenä ja kummallisena, sydämellisenä ja jotenkin kirjallis-shamanistisena, äänestää itselleen päättäjiä, jotka yhdellä kädellä pakottavat kaikkia kansalaisia maksamaan tv-luvan ja toisella kädellä karsivat kirjastoja ja nuorisotiloja. Annamme tekopyhän nitistää pyhän.
Mitäs sanotte, löytyyköhän meistä suomalaisista reunaehtoihmisistä sen verran potkua, että perustaisimme valtakunnallisen yksityisten tupakkaklubien verkoston, tai edes klubin sinne tänne ympäri maata, että saisimme kirkkaan usvaisia tiloja, joissa voisimme kirjoittaa, piirtää, palaveroida, juoda hissukeen kahvia tai olutta, polttaa sikaria tai tupakkaa, ja järjestää vaikka privaatteja runoiltoja?
Kommentoikaa tähän tai lähettäkää minulle sähköpostia: mark piste mallon ät gmail piste com. Ja muistakaa, hyvät kansalaiset, näihin tiloihin tuleminen ei ole mikään pakko.
Mark Mallon:
Ei voi mitään, olen taas myöhässä blogikirjoitukseni kanssa. Mutta luonnos on tehty, ja iltaan mennessä asennan kirjoituksen tänne. Jatkan aiheesta, jota Petri Pietiläinen kirjoituksessaan käynnisteli: luovuudesta ja tupakasta, hygienia-Suomesta ja klubeista. Terkut taas täältä Berliinistä.
Särötiedote:
15.12. JouluPoetry slam ravintola Albertissa klo 19. Tule ja esitä oma runosi leikkimielisessä lavarunokilpailussa! Parhaat palkitaan kirjapalkinnoin.
Vuoden 2009 viimeinen Runoklubi kerää ensi viikon tiistaina Ravintola Albertiin runontekijöitä mm. Kotkasta, Lahdesta ja Tanskasta. Ennakkotietojen perusteella Lahdesta on tulossa viisi runoilijaa valloittamaan kaiken kunnian Kotkan Runoklubilla. Tämän lisäksi Kotkan taiteilijaresidenssivieraana ollut Kenneth Krabat Tanskasta esittää illan aikana omia runojaan. Lue lisää.
