Haulilintu

Silvia Hosseini:

Valitse tähtäin: Valitse eläin: Lataa ase. Lihasosuma: Haavoittava osuma. EI näin,
lintua haavoittamalla ei opi oikeaa ennakkoa ja linnun haavoittuminen on aina huono
asia jo itsessään.

Valitse tähtäin: Valitse eläin: tinalintu, sinkkilintu, volframilintu. Lataa ase. Osuma
kaularankaan: EI suositeltava, suuri haavoittamisriski! Linnun haavoittuminen jne.

Valitse tähtäin: Valitse eläin: Odota hetki. Laukaus lähtee, lintu putoaa ja hymy nousee
poskille. Tappava osuma. Hyvä osuma!

Valitse tähtäin: valitse sydän. Lataa haulilinnun teräskielinen laulu. Odota hetki.

Kulttuurin kiekkohuumaa

Jasper Kaarna (teksti ja kuva):

Kaunokirjallisuuden Kvantita-liigan mestaruuden nappasi tänä vuonna Kustannusosakeyhtiö Klapi. Arvoon arvattuun nousi ykkösketjun tähtikaksikko, nuori tähtikirjailija Isabel Pöntinen kokeneemman Sonja Outilaisen ansiokkaalla avustuksella. Ilmassa oli sähköä ja Messukeskuksen katto natisi liitoksistaan.

Mitä tulee mediaan, Klapin tähtikaksikkoa voisi luonnehtia samoin sanoin kuin Antsa Mertaranta aikoinaan Tshekin hyökkääjistöä kaukalossa:

“Väkisin tulee esiin!”

Kevään ja suven Zürich

Matti Itkonen (teksti ja kuvat):

Sanan voima

Entisaikoina kaikille ei suotu tilaisuutta matkustaa. Ei silloin ollut myöskään kovin viljalti tarjolla valokuvia vierailta mailta. Ei puhuttu verkkotodellisuudesta eikä televisiomatkailusta. Sanan voima oli se seikka, joka avasi ovia uusiin maailmoihin ja todellisuuksiin. Voisi ehkä puhua jopa kerrotun kielikodin avartamasta olemassaolosta.

Matkakirjat olivatkin sanataiteen valioyksilöitä. Tosin niiden erinomaisuus oli sidoksissa eritoten kunkin kirjoittajan tapaan havainnoida kohdettaan. Sakari Pälsi oli kansatieteilijä myös matkakuvauksissaan. Se ei ole otollisin lähtökohta etenkään kaupunkiesseiden kirjoittamiseen. Tarvitaan kykyä tutkistella maisemaa esteettisesti, kenties runollisestikin. Tuonkaltaiseen taituruuteen ylsivät ainakin V. A. Koskenniemi, Olavi Paavolainen, Tyyni Tuulio ja Kersti Bergroth.

Se aika vuodesta

Emmi Valve:

Karl Ristikivi – Suomessa tuntemattomaksi jäänyt pakolaiskirjailija

J.Tapio:

Kuka oli Tatu Vaaskivi? Kuinka kertoa se lyhyesti virolaiselle yleisölle?

Tarton Kaupunginkirjaston 100-vuotisjuhliin liittyvään tilaisuuteen oli saapunut runsaslukuinen joukko kirjallisuudenystäviä kuulemaan Kinnises Tõllas -teoksestani (AS Atlex 2013). Tietenkin jo kirjan kansien kuva-aihelmat 30-luvun Tartosta antoivat vihjeen teoksen sisällöstä – mutta tämä Vaaskivi?

Haastattelija, Eesti Kirjanõusmuuseumin tutkija ja kriitikko Sirje Olesk toi heti avaussanoissaan Vaaskiven persoonaa ja kohtaloa lähemmäksi kuulijoita: ”Ajatelkaa, että meidän Ristikivemme olisi kuollut vuonna 1942!”

Se oli mainio rinnastus, siitä oli kirjoittajan helppo jatkaa.

Määränpää Syktyvkar

Vilma Panula:

Junan kyljessä N nurinpäin
Samea lipuu sisällä leijailevaan savuke-pissaan

Totutuksen jälkeen vain tunkka huokosissa
Steriloimaton oleskelu

Tupakan paikka vaunujen välissä huuruaa

Sameanrapautunut Moskova rapautuu toistamiseen tämän ikkunan läpi
Ovenkahvan tumma suukko
Kirkas ei haise, polta kurkussa

Lumi kiipeää tupakan paikkaan vaunujen välille

Raiteen turbulenssissa lasit juoksevat pöydällä kilvan

Rätvätys ravistaa ymmärryksen tyhjäksi unen tarttua

–

Valvotun yön kevyt öljy, pulssin ponnistus
Keuhkojen iloinen vinku

Nuole sydämeni sileäksi

Kansallislauseita

Johanna Paaso:

Takanani on joulu–helmikuinen Suomi-kiertue, johon kuului eri murrealueita lounaismurteista hämäläisten ja savolaisten kautta peräpohjan murteisiin. Mitä pohjoisemmas matkalla päädyin, sitä riisutummaksi puheilmaukset kävivät merkityksen kuitenkaan hupenematta. Kahden kuukauden aikana omasta puheestani katosivat ensimmäiseksi ylenpalttiset kohteliaisuusfraasit, jotka ovat vaikuttaneet äidinkieliseenkin puheenparteeni parin vuoden saksan puhumisen myötä.