Intiimejä avaruuksia. Runo Särön pimeästä huoneesta.

Sisäsiittoista tai ei, mutta nyt Särö tarjoaa foorumiaan myös itse säröläisten taiteelliselle tuotannolle: perjantain ratoksi Särön blogi julkaisee runovastaavamme Markku Aallon proosarunon Intiimejä avaruuksia. Runo on poiminta Särössä piakkoin julkaistavasta runosikermästä Pimeä huone.

“Pimeä huone”, vrt. dark room tai darkroom, pimeä tai hämärästi valaistu huone tai tila (esim. baarissa tai yökerhossa), johon halukkaat voivat mennä harrastamaan satunnaista seksiä. Sikermän runot ovat kollaaseja, joiden raakamateriaalina on käytetty fragmentteja mm. internetin anonyymien keskustelupalstojen seksuaalisuutta käsittelevistä keskusteluista sekä kirjoittajan henkilökohtaisista muistiinpanoista.

Markku Aalto: Intiimejä avaruuksia

Moni huomionkipeä ikinuori hankkii nenärenkaan tai nännilävistyksen vain viestittääkseen, että tässä sitä ollaan massasta poikkeavia individualisteja, katsokaa kaikki. Valitettavasti aito erikoisuus asuu ihon alla. Persoonaltaan ”jännän” ihmisen harvoin tarvitsee erityisemmin mainostaa asiaa.

Miksi on tärkeää olla erikoinen, miksi tavallinen on pahasta? Eskapismia, tapa sekin olla pysähtymättä itsensä äärelle. Ei elämä ole aina paljetinsäihkettä ja anaaliseksiä vaan myös hiljaista arkea, nihkeää runkkaamista kaapeli-kanavien yöllisen tarjonnan äärellä, hulluksi tulemisen pelkoa, järjetöntä masennusta, unitautia, alakuloa, raivoa ja kaikkea muuta mukavaa. Pahinta kaikesta oli se kun luulin, että lapseni viedään minulta pois. Mutta mitenkään ei ahdistanut, päinvastoin, olin kuin hilpeässä nousukännissä. Jos entinen elämä oli raastavaa paskasuolla rämpimistä, nyt käveltiin auringosta kimmeltävien kalliojärvien, niiden yllä liitävien valkoisten lintuparvien ja aamuisten kastenurmikkojen maassa. Ja kaiken yllä lepäsi kermavaahdonpehmeä utu.

Nyt haluaisinkin kuulla, onko kellään muulla tullut masturboinnin aikana näin pahoja harhoja. Olin melko lailla ”pönttö sekaisin”, kunnes oivalsin, että tämä yltiöpäinen euforia oli kosto pahoista teoistani, rangaistus ennen kuin se lopullinen tuomio tulee. Sitä helpotuksen tunnetta ei voi kuvata sanoin.

Uusinta uutta: kukkulan laella siintää kaunein kippurakasvuinen koivu.

Kokoelman ulkopuolelle jääneitä runoja ja novelleja voi vastedes julkaista Särössä — ehkä jopa kuvituksen kera.

Säröläisten päihin putkahtaa silloin tällöin uusia ideoita, joista viimeisin on sellainen, että Säröön lanseerataan uusi osasto, jossa etabloituneet, siis ikään kuin ammattirunoilijat ja -novellistit voivat julkaista niitä tuotoksiaan, jotka eivät mahdu kokoelmaan, jota he parhaillaan ovat kustantamolla julkaisemassa, tai jonka he ovat jo julkaisseet.

Ainahan voi käydä niin, ja niin käykin, että mestarillisesta loistostaan huolimatta jotkin tarina tai lyyrinen lutkautus ei mahdu kokonaisuuteen. Kirjailijan mieleen kehkeytyy arvatenkin syvää surua ja kaihomieltä, kun yksinäiset mutta kauniit jälkeläiset, joita myös tuotoksiksi kutsutaan, joudutaan hylkäämään laiturille.

Mutta säröläisten valppauden ansiosta lasten ei enää tarvitse hypätä laiturilta järveen, tai tapauksesta riippuen kiskoille. Syksystä lähtien meillä on osasto, jonka nimi voisi vaikkapa olla “tämä runo ei mahtunut kirjaan”, tai “kokoelmani musta novellilammas”. Tai keksiiköhän joku jotain parempaa?

Nämä hyvät, mutta kirjaan sopimattomat runot ja novellit voidaan Särössä parhaimmillaan julkaista visuaalisesti komeissa puitteissa — mikäli saan AD-kuvittajamme mukaan tähän projektiin, josta hän ei edes vielä tiedä. Idea kun oli runovastaavamme Markku Aallon ja allekirjoittaneen, eikä Sanna Saastamoinen nykyään enää siedä uusia ideoita.

Mutta mitä tapahtuu, jos kokoelman ulkopuolelle on jäänyt useampikin kaunokirjallinen kaunohippunen, eikä niitä kaikkia voi ottaa edes Säröön?  No, nämä ikään kuin jämien jämät julkaistaan tietenkin Särön blogissa! Ja kuten tulette huomaamaan, eivät ne mitään jämiä olekaan, vaan kukkulan laella yksinään soinnukkaasti humisevia ja maisemansa syvimpiä kaukaisuuksia koristavia mitä jylhempiä honkia tahi, tapauksesta riippuen, mitä sulosointuisempia käppyräkoivuja.

Piakkoin blogiimme ilmestyy, yllätys yllätys, itsensä runovastaava Markku Aallon esikoiskokoelmasta Hajoamisen syyt sivuun jääneen sikermän runo. (Mark)

Juslin ja Kihlman muodostuvat pikku hiljaa liiterin valossa.

Tilannekatsaus Särön etenemisestä: aineistovalinnat on tehty, ja runot, artikkelit, haastattelut, sarjakuvat, kolumnit, ja se ainoa novellikin on suurinpiirtein kasassa, siis taitossa. Kolmisen lyhyehköä runoilija- ja esikoiskirjailijahaastattelua on vielä tekemättä — toivon hartaasti, että osapuolet ovat ensi viikolla tavattavissa…

Oma urakkani, Emma Juslinin ja Christer Kihlmanin haastattelun purku, on työn alla. Tämä on kolmas kerta elämässäni, että turvaudun haastattelussa pelkästään äänittämiseen, tekemättä muistiinpanoja. Tälläkin kerralla yllätyin siitä, miten hidasta ja työlästä äänitteen purku on. Aineistoa on kolmisen tuntia, ja ennen kuin kykenin aloittamaan äänitysten pohjalta edes artikkelin suunnittelun, jouduin kuuntelemaan äänitykset kahteen kertaan läpi.

Koska en johdatellut varsinaista haastattelua kovinkaan tarkasti, eikä se ollutkaan tarkoitukseni, Juslinin ja Kihlmanin keskustelu soljui omana leveänä virtanaan myös kauas teemojen ulkopuolelle. Teemat olivat siis evoluutio ja seksuaalisuus. Kuunneltuani nauhoituksen sen pari kertaa aloin vasta hahmottaa keskustelun ja tulevan artikkelin varsinaiset painopisteet.

Painopisteiden varaan rakennan rungon, siis kirjoitukseni lähtökohdan, näkökulman, päämäärän — ja tyylin. Koko prosessia olisi kyllä nopeuttanut se, että ruotsin kielen kuullun ymmärtämisen taitoni olisi parempi (Juslin puhuu pääosin ruotsia; Kihlman tasapainoisesti suomea ja ruotsia), ja se, että olisin tehnyt muistiinpanoja haastattelun aikana.

Toisaalta, minulle oli tärkeää päästä nauttimaan haastatelun tunnelmasta, kahden kirjailijan välillä virtaavasta vienosta mutta määrätietoisesta energiasta, ja rentoutua itse. Eihän mikään ole rentouttavampaa kuin kuunnella kahden kirjailijan välistä keskustelua oman ammattinsa ja sielujensa salaisuuksista — ja samalla nauttia  Rihkamakadun vanhan liiterin tunnelmasta öljylampun hehkussa, liiterin, joka on osa runoilija Johan Ludvig Runebergin 1800-luvun lopussa rakennuttamaa pihapiiriiä, jossa toimii myös Suutari Raittisen paja.

Naakkuvat naakat, rääkyvät lokit, ohi ajavat mopot ja sateen ropina rytmittävät mitä kauneimmalla ja viisaimmalla tavalla 23- ja 79-vuotiaiden kirjailijoiden ajatuksia ja ajattelutaukoja. (Mark)

Myy jotain ihmeellistä Särössä

Särö haluaa mitä kohteliaimmin todeta, että lehdessä voi kertoa myyvänsä tai olevansa halukas ostamaan muutakin kuin ihmisen seuraa. Lanseerasimme vastikään uuden mainospaikkatyypin, tuiki tavallisen rivi-ilmoitustilan, jossa yksityiset ihmiset, yhdistykset, yritykset ja muut yhteisöt voivat mainostaa ja tiedottaa tavaroista ja palveluista, joita he itse tarvitsevat tai joita he muille tarjoavat. Koska Särö on kulttuurilehti, ilmoituksilla tulisi olla edes hienosäikeisen fiktiivinen yhteys kulttuurin ja taiteen maailmaan.

Jos etsit tiettyä kirjaa, tai haluat myydä akvarellin, tai etsit sisustussuunnittelijaa akvaariollesi, tai haluat tietää missä Pariisissa voi hankkia häikäisevät koristeet polkupyörän keulaan, tai haluat vuokrata asuntosi runoilijalle, tai tarjoat ateljeekritiikkipalvelua, tai haluat tyrkätä itsesi esikuvaksi esikoisromaanin mystiseksi sivuhenkilöksi, tai haluat tiedottaa laululyrikkakilpailusta, tai haluat mainostaa kirjoittajakurssia, tai etsit työtiloja Keravalta tai Raisiosta, tai etsit harjoittelupaikkaa lehden toimittajana,

tai haluat ostaa ihan mitä tahansa, kunhan halvalla lähtee, niin lähetä Säröön rivi-ilmoitus (max 365 merkkiä välilyönteineen) 2.7. 2009 mennessä, jolloin se ehtii vielä Tupla-seksuaalisuus-Säröön. Ilmoitus maksaa 23,40 euroa (sis. alv). Numero ilmestyy heinäkuun lopussa. Yhteystiedot mukaan! Ilmoitukset lähetetään osoitteeseen saro.toimitus(at)gmail.com.

Huom: ilmoittajat saavat 12 euron arvoisen numeron kotiin postittetuna hintaan 6,60 euroa, mikäli ilmoitus ja lehti (jos 140-sivuista tuotetta enää lehdeksi voi sanoa) maksetaan yhtäaikaisesti. Yhteensä siis 30 euroa. Anteeksi tämä mainostilan mainostaminen täällä blogissa, mutta tehtävämme on palvella kansakuntaamme niin monipuolisesti kuin vain kykenemme.

Kulttuurilehdessä epätarkkuutta teoksen ja tekijän nimissä

Särön toimituksella on viisi nk. idiootti-oikolukijaa, jotka tarkistavat, että asioita ei kuvailla väärillä nimillä ja että nimiä ei kirjoiteta väärin. Kaikki lehdet eivät ylläpidä samanlaista tarkistuskaartia.

Allekirjoittaneen ja Särön AD:n Sanna Saastamoisen tekeillä olevasta yhteisteoksesta julkaistiin näytteitä vastikään ilmestyneessä kulttuurilehti Kirjossa, ja harmikseni teoksen nimi “Aregemia” oli muuttunut “aragemiaksi”, ja sukunimeni oli kirjoitetuu muodossa “Malone”, vaikka olen joku ihan muu.

Kirjon rosoinen, undergroundhenkinen maailma on kiinnostava, mutta pikku virheet harmittavat, kun ne omalle tai kaverin kohdalle sattuvat, tosin vain lievästi. (Vihamiehen kohdalla –  jos sellainen olisi –  väärä nimi harmittaisi melko paljon).

Kolmas asia, joka saattaa Aregemia-näytteen julkaisussa aiheuttaa väärinkäsityksiä, on runojeni taitto: kahdella aukeamalla on kaksi runoa, vaikka huolimaton lukija saattaa olettaa, että samalta kirjoittajalta on esillä useampikin runo.

Mutta ei tämäkään nyt niin vakavaa ole. Taide kestää melkein mitä vain. Sitä paitsi aion jatkossakin olla Kirjo-diggari.

Terveisin, Mark Mallon

Hyvää juhannusta — ja välttäkää uimista!

Särö toivottaa hyvää juhannusta kaikille ihmisille, tällä kertaa poikkeuksellisesti myös heille, jotka eivät ole Särön tilaajia. Edellisinä vuosinahan rajoitimme toivotuksemme ainoastaan verkostomme jäsenille. Mutta ajat muuttuvat kovemmiksi ja kauniimmiksi: hyvää Juhannusta toivotetaan nykyään jo periaatteessa kenelle tahansa.

Uutta on myös se, että toimituksemme pääsee tänä vuonna pienelle juhannuslomalle, nimittäin lampaita paimentamaan eräälle saarelle sisä-Savossa. Saari on siitä poikkeuksellinen, että se koostuu puoliksi hiekasta ja puoliksi ikiroudasta. Juhannuksena saarella tuulee aina rajusti puuskittain, jolloin hiekka lentää livohkaan ja paljastaa ikiroudan. Routa on kellertävän valkoista kuten useimmat lampaat — paitsi ne jotka ovat kellertävän mustia — joten paimenten tehtävänä on lähinnä vahtia, etteivät lampaat törmäile yllättäviin paikkoihin kohoaviin routalohkareisiin. Mutta tällä kertaa emme ainakaan valita loman puutetta — ihmettelemme vain, mitä lampaat syövät.

PS: pysykäähän te blogimme seuraajat valppaina myös juhannuksena ja käykää tunnin välein täällä tarkistamassa, onko uusia tärkeitä faktoja ilmestynyt tietämättömyyksien sameille pelloille, kuin peilimäisiä routapaaseja ikään. Moni fakta on nimittäin vanhentunut heti synnyttyään.

Joten käykäähän pistäytymässä, vaikka sitten katsomassa mitä lampaat syövät.
Vaikka olisi kuinka valoisaa. Tunnin välein.

Mark

Ilkeä Guru kopeloi — joogakurssilla

Jotta Särön rakkaat lukijat vakuuttuisivat siitä, että tuleva numero tosiaan on tulossa, lienee syytä hieman irrotella sen nahasta paloja jo ennen teurastusta, tai suomeksi sanottuna: heittää tiisereitä kehiin.

Naiseus, seksuaalisuus ja henkistyminen – tai ”henkistyminen” — valottuvat Maria Peuran artikkelissa ”Nainen, saastainen” seuraavanlaisesti:

”Ihanteena on seksuaalienergiansa hallitseva nainen, jonka kuukautiset ovat vaikkapa taolaisten harjoitusten seurauksena loppuneet. Traagista on, kun tällainen pitkälle kehittynyt henkisen tien kulkija haluaakin tulla raskaaksi, mutta munasarjojen toiminta ei palauttavista harjoituksista huolimatta suostu elpymään. Myös anoreksia nervosa voi pitkälle kehittyessään aiheuttaa hedelmättömyyttä. Henkistä kilvoittelua ja itsetuhoisuutta ei aina pysty erottamaan toisistaan.”

”Vastenmielistä oli huomata, että myös joogamaailma kaikessa terveellisyydessään kätkee lohkoihinsa vallan sokaisemia, jopa psykopaateiksi luokiteltavissa olevia opettajia. Moni henkinen opettaja painottaa egosta luopumisen tärkeyttä.”

“Jos kriittisyyden on tarkoitus häipyä oletetun egon mukana eikä opettaja siedä itseensä tai edustamaansa oppiin kohdistuvia epäilyjä, kannattaa rullata joogamatto ja pakata meditaatiojakkara ja painella pihalle. Ketään ei ole niin helppo käyttää hyväksi kuin gurulleen antautunutta, egostaan luopunutta ihmistä.”

Yllä olevien lainausten lisäksi artikkelin alku- ja loppuosan sekä keskikohdan ytimen saa lukea Säröstä reilun kuukauden kuluttua.

Joo joo, kyllä me annamme kuulua itsestämme

Tämä tiedote erityisesti heille, jotka ovat tarjonneet aineistoa Evoluutio-seksuaalisuus-Särölle:

Artikkeli-aineston valinnat on tehty, osa on työstettävänä, osa jo taitossa. Novellivalinnat on tehty suurinpiirtein, mutta runotarjonta odottaa pääosin vielä läpikäyntiä. Tulevan Särön jo aiemmin debytoineita runoilijoita ovat Tiina Lehikoinen, Jemina Staalo ja Sinikka Vuola. Aiemmin julkaisemattomien runoilijoiden osalta valinnat on vielä tekemättä.

Pahoittelen, että emme ole olleet aineiston tarjoajiin kovin tiiviissä yhteydessä. Yleisenä vinkkinä sanottakoon, että jos meistä ei kuulu kuukausi aineiston lähettämisen jälkeen, perään saa ja kannattaakin huudella. Kaunis periaatteemme on, että jokainen sähköpostitse tullut aineistotarjous kuitataan vastaan otetuksi viikon sisällä, ja että päätös julkaisemisesta tulee suurinpiirtein deadlinen kieppeillä. Tai viimeistään kuukausi sen jälkeen.

Tarjoan jäätelön kaikille, jotka ovat lähettäneet runoja tai asiatekstiä, eikä kukaan täällä ole koskaan mitään vastannut. Vastaamattomuus on inhottavaa, eikä sitä tietenkään näin imelällä tavalla kokonaan kompensoida, mutta kuitenkin merkittäviltä osin.

Mark

Särö auttaa myös rakkaudessa.

Nainen tai mies hukassa?  Kirjoita Särölle 19.6.2009 mennessä. Voit löytää uuden kumppanin, tai jos hyvin käy, voit jopa saada sen entisen takaisin.

Särön evoluutio-seksuaalisuusnumerossa elvytetään senssi- eli pariutumispalstaa.

Jotta Särön evoluutio-seksuaalisuus-teema ei jäisi pelkästään teoreettiselle tasolle, virittelemme henkiin perinteisen, mutta kaiketi häviämäisillään olevan parinmuodostusfoorumin, paperiin painetun senssipalstan (Särössä kutsumme sitä pariutumispalstaksi).

Palstalla voivat tutustua toisiinsa myös internetittömät ihmiset. Koska Särö on kulttuurilehti, esittelyissä kannattanee korostaa kultturellista suuntautuneisuuttaan. Parinhakijoiksi ovat toki tervetulleita kaikki muutkin, kuten työttömät, opiskelijat, eläkeläiset tai vaikka ihan tavalliset porvarit.

Ilmoitukset ovat maksuttomia. Parinhaku tapahtuu lähettämällä kirje (tai sähköposti) toimituksen osoitteeseen. Ilmoittajan on syytä kertoa muutamalla sanalla itsestään ja siitä, minkälaista seuraa olisi toivomuslistalla. Yhden yön juttuja ei Säröstä kannata hakea jo senkään takia, että lehti ilmestyy jokseenkin pitkällä viiveellä ilmoituksen jättämisestä.

Ilmoitukset julkaistaan Särössä nimettöminä. Kontakti järjestetään ilmoittajan intimiteettiä varjellen siten, että ilmoittajasta kiinnostuneet eivät saa ilmoittajan yhteystietoja, vaan toimitus välittää treffeistä kiinnostuneiden yhteydenotot ilmoittajalle. Särö käsittelee kaikki tiedot luottamuksella, eikä kenenkään yhteystietoja luovuteta ulkopuolisille.

Maksimissaan 400 merkin (sis. välilyönnit) eli noin 40 sanan pituiset ilmoitukset pyydetään lähettämään suljetussa kuoressa osoitteeseen Särö, Rihkamakatu 2, 06100 Porvoo tai sähköpostitse osoitteeseen: saro(piste)toimitus(at)gmail.com. Ilmoituksissa on oltava ilmoittajan koko nimi ja posti- tai sähköpostiosoite. Kuoreen tunnus / viestin otsikoksi: Särö rakkaudessa.

Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ilmoitustekstejä tai olla julkaisematta ilmoituksia. Ilmoitusten viimeinen jättöpäivä on 19.6.2009. Evoluutio-seksuaalisuus-Särö (1-2/2009) ilmestyy heinäkuun loppupuolella.

Särössä paikka kulttuurituottajalle

Tuo bisnesmaailman pilkahdus Säröön. Myös sanallinen tai visuaalinen osaamisesi kiinnostaa.

Särö ry etsii joukkoonsa kulttuurituottajaa. Tuottajan tehtäviin kuuluu muun muassa taloussuunnittelu, markkinointi, kulttuuritapahtumien suunnittelu ja toteuttaminen, ilmoitusmyynti, verkoston luominen, tulevaisuuden skenarointi, toimittajien ja taiteilijoiden viihdyttäminen, varainhankinta, kaikenlainen byrokratia, toimitustyö ja tiedottaminen – nämä kaikki tai vain osa tehtävistä.

Särö ei maksa työstä palkkaa (korkeintaan provisiopohjalta), joten työ on suositeltavaa lähinnä alan harjoittelijalle tai työttömälle, jolla on oikeus palkkatukeen. Edellytämme kiinnostusta kulttuuriin ja taiteeseen mutta erityisesti rahaan, sekä kykyä itsenäiseen ajatteluun. Kokemus kulttuurityöstä ja näkemys bisnesmaailmaan on eduksi. Toivomme hyvää suomen kielen kirjoitustaitoa. Englannin, venäjän, saksan, ruotsin ja saamen kielen suullisesta ja kirjallisesta taidosta on pelkästään hyötyä. Vaadimme tuottajaltamme säännöllistä ja kunnollista elämäntyyliä, mutta arvostamme myös kiinnostusta kokeilla jotain muuta.

Pitkähkön palkattoman kauden jälkeen tuottaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, että hänen työnsä muuttuu palkalliseksi ja pitkäaikaiseksi. Sitoutuneisuus Säröön on molemminpuolinen etu. Särön tulevaisuus voi olla tuottajan käsissä, joten kunniahimoisa tuottaja saa Särön muilta onnellisilta orjilta suurta kunnioitusta osakseen, mahdollisesti jopa aamukahvit työpöydälle ojennettuina. Joka aamu, jopa seitsemänä päivänä viikossa.

Särö ry on vuonna 2005 perustettu kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys, joka julkaisee Särö-lehteä ja järjestää kirjoittajakoulutusta sekä runotapahtumia. Särön toimisto sijaitsee Porvoon vanhassa kaupungissa. Toimituksessa ja yhdistyksen muissa tehtävissä työskentelee aktiivisesti mutta enemmän tai vähemmän satunnaisesti kymmenisen ihmistä. Verkostoomme kuuluu tuhat kulttuurialan ihmistä ja yhteisöä.

Työ alkaa kuluvana kesänä (2009) tai tulevana syksynä ja päättyy erikseen sovittavana ajankohtana. Päivittäinen työaika vaihtelee tilanteen mukaan, ja se joustaa työntekijän omien toiveiden mukaisesti. Työn suorituspaikka on Porvoo, mutta osa tehtävistä voidaan hoitaa myös etäältä.

Jos paikka Särössä kiinnostaa, ota yhteys: puh. 041 535 6065 (Mark Mallon) tai sarolehti(at)gmail(piste)com. Ps: Harjoittelupaikkoja saattaa löytyä myös graafiselle suunnittelijalle, journalistiikan opiskelijalle tai kirjallisuusihmiselle.