Skip to content

Maria Peura: Nainen, saastainen.

(Osa artikkelista, joka julkaistiin Särön numerossa 1-2/2009, teemana seksuaalisuus ja evoluutio:)

Jos ihmiset uskaltaisivat olla seksuaalisia olentoja, ei uskonlahkoja ehkä tarvittaisi. Toisten käännyttäminen ainoaan oikeaan uskoon ei ehkä tuntuisikaan tarpeelliselta. Olisi vähemmän tarvetta kaatua saarnaajan suggestiivisesta kosketuksesta tai yhtyä joukkohurmoksessa aineettomaan jumaluuteen. Arki saattaisi äkkiä kelvata ja jopa avautua uudella, miellyttävällä tavalla. Läsnäolon tila ilman julkista rippiä ja kielillä puhumista saattaisi olla yllättävän antoisa.

Lestadiolaisella synnyinseudullani hurmosta on kehitetty jalkoja kirkon lattiaan tömistämällä. Seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole ollut tömistelijöiden joukossa tavatonta. Nuoruudestani muistan myös helluntaiseurakunnan kokousten vetovoiman. Huhut järisyttävistä uskoontuloista ja armolahjoista kiusasivat nuorta mieltäni.

Valitsin silloin kuitenkin alkoholin, joka hurmoksen lisäksi tarjosi myös rangaistuselementin. Myöhemmin vaihdoin alkoholin joogaan, joka vapautti minut heti päivittäisen kirjoittamisen aiheuttamista selkäkivuista ja toi muutenkin elämään positiivista virtaavuutta. Vastenmielistä oli huomata, että myös joogamaailma kaikessa terveellisyydessään kätkee lohkoihinsa vallan sokaisemia, jopa psykopaateiksi luokiteltavissa olevia opettajia.

Moni henkinen opettaja painottaa egosta luopumisen tärkeyttä. Jos kriittisyyden on tarkoitus häipyä oletetun egon mukana eikä opettaja siedä itseensä tai edustamaansa oppiin kohdistuvia epäilyjä, kannattaa rullata joogamatto ja pakata meditaatiojakkara ja painella pihalle. Ketään ei ole niin helppo käyttää hyväksi kuin gurulleen antautunutta, egostaan luopunutta ihmistä.

Eräällä joogaretriitillä katseltiin isolla porukalla opetusvideota, jolla vanhahko miesopettaja avusti naisia kourivin ottein ja painautui tiiviisti vasten heidän pyllistäviä takamuksiaan. Miehiä tämä opettaja avusti kunnioittavan etäisyyden päästä. Paheksuin ääneen ihaillun opettajan käytöstä ja sain vastaukseksi tirskuntaa ja puolustelevia kommentteja.

”No eihän sitä nyt pidä ottaa niin vakavasti. Pitäähän vanhalla miehellä jotakin iloa olla elämässä.”

Toisella retriitillä katseltiin dokumenttia samasta opettajasta. Siinä opettajan tytär kertoi, kuinka hän lapsena pelkäsi isäänsä, joka pakotti joogaamaan ja löi kepillä, jos asana meni väärin. Opettajan uskollisimmat seuraajat itkivät liikuttuneina gurunsa rakkaudesta.

2 kommenttia leave one →
  1. tammikuu 23, 2010 08:48

    oppineet paljon

Trackbacks

  1. MOTissa joogagurujen pimeitä jalanjälkiä « SÄRÖ

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: