Skip to content

Nykyaikaa yhä etsimässä

maaliskuu 6, 2012

Ulla Ora:

Raamatun kaunein teksti on Laulujen laulu (Korkea veisu), vaikka se onkin kuningas Salomon kirjoittama. Sellaista pelkkää ”häitä” olevaa tekstiä ei oikein löydy muualta, eikä niin eroottista. Toisaalta noin vanhan tekstin kirjoittajasta ei voi ikinä olla varma. Jossain väitetään, että se olisi kirjoitettu Salomolle sen sijaan että hän olisi sen itse kirjoittanut.

Sen ensimmäinen jae menee neidon sanoin: ”Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan! Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,”. Viimeisessä jakeessa neito huutaa: ”Tule, rakkaani! Riennä kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuville vuorille”.

Joku, ennen muinoin, teki alusta loppuun niin vilpitöntä tekstiä. Ihan yhtä ajankohtainen se voisi vieläkin olla, mutta miksi maailma on aivan liian monimutkainen, eikä voi palata tuollaiseen.

Usein vanhoja tekstejä lukiessa käy niin, että haluaisi tavata niiden kirjoittajan, ja alkaa miettiä, miten ne on tehty, miten joku on pystynyt. Jos nyt kirjoittaisi: ”rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua”, niin ei ainakaan kustantaja innostuisi, ei vaikka se olisi totta.

Onneksi tästä maailmasta voi paeta muihinkin vanhoihin teksteihin. Danten Jumalaisessa näytelmässä mennään kiirastulessa sanoin: ”Ja tuntui kuin ois tuli meidät syönyt; ja niin nuo liekit kuvitellut poltti, ett´ tuokiossa unen valta päättyi”. Dante oli varmasti 1200-luvulla kokenut noin. Eikö enää niin koeta muualla kuin vanhoissa teksteissä? Voi olla, että niin mystinen ei mahdu maan ja taivaan välille enää, en tiedä, enkä tiedä pitäisikö.

Silti on van hienoa paeta, paeta aina jonnekin arkea, tavanomaisuutta, turhuutta. Joku toinen vois sanoa tuollaisen ylevän olevan turhaa, mutta ei, ilman sitä, ilman runoa ei jaksaisi seitsemältä töihin ja seitsemältä takaisin vuorobussissa, pimeässä. Onhan oikeasti joku selvinnyt niin paljon kurjemmastakin hienojen sanojen avulla. Kuka se mies oli, joka kymmenen vuoden vankilatuomion aikana vain luki ja luki. Kun hänet vihdoin vapautettiin, ei hän enää maailmaan halunnutkaan, miksiköhän?

Mainokset
One Comment leave one →
  1. Veera A permalink
    maaliskuu 6, 2012 12:06

    Kyllä kustantaja ihan varmasti innostuisi jos kirjoittaja hallitsee suvereenisti jonkun valitun runomitan ja tyylin, ja saa aikaan luontevaa, nykyaikaan sopivaa runoutta. Tai sitten kustantaja ehdottaisi jonkun käännöksen tekemistä jostain vanhasta runoelmasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: