Skip to content

Terveiset Särön talousohjaamosta: valoa näkyy taivaanrannassa, ja nyt tarvitaan lisää matkustajia!

helmikuu 25, 2012

Mark Mallon:

 

Toissaöinen Särö-lehden budjettiriihi tuotti vapauttavan tunnelman. Rahanpuutteen pelko on nimittäin ikävämpää kuin puhdas tieto rahanpuutteesta. Eikä rahallinen tilanne itse asiassa niin kammottavan kurja ole: tältä vuodelta puuttuu ennakoinnin mukaan vain noin 4000 euroa, mikä on vähemmän kuin milloinkaan aikaisemmin. Ja tähänkin asti ollaan selviydytty, tosin joskus melko naarmuisena, kun ojien ja pensaiden kautta ollaan ryömitty.

Säröllä on ilmeisesti jokin suojelusenkeli: juuri kun työmäärä tai rahanpuute on ylittämässä sietokynnyksen, jostain ilmestyy auttava käsi, työtä tekevä tai rahaa ojentava käsi.

Instituutioista Särön merkittävimpiä tukijoita on ollut Porvoon työvoimatoimisto. Ystävälliset henkilöt, usein jonkinlaiset kakkospomot, ovat ymmärtäneet toimintamme luonteen, ja sen, että työvoimavoiman puute voi romahduttaa Särön, ja virkailijat ovat myös nähneet, että on ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä juuri sitä työtä, jonka tekijää Särö tarvitsee. Tukityöllistämistoimenpiteet ovat Särön, työvoimatoimiston ja työnhakijan välillä sujuneet mutkattomasti ja hyvän tahdon vallitessa.

Särön merkitys työttömyystilastojen siivoojana ei ole edes tippa meressä, mutta ehkä tipan tuhannesosan verran. Yli tusina Särö-lehden, Särön koulutuksen tai residenssin kautta kulkenutta ihmistä on, arvioni mukaan, saanut itselleen kontakteja, intoa ja osaamista, jotka ovat auttaneet yrityksen perustamisessa, kustannussopimuksen saamisessa, taidenäyttelyn järjestämisessä tai työnantajan löytämisessä.

On viranomaisia, jotka osaavat nähdä pykälien läpi kulttuuritoiminnan merkityksen. Toiminta tuo sosiaalisia kontakteja, jotka estävät syrjäytymisen. Taiteen tekeminen ja nauttiminen tietenkin jo itsessään vievät ihmisen olemassaolon polttopisteeseen.

Toiminnalla on kääntöpuolensakin: vastuu taideorganisaatiosta ja ihmisistä on työtä, ei harrastustoimintaa, ja jos palkatonta tai lähes palkatonta työtä on paljon, se syö tekijänsä – erityisesti, jos tekijöillä on itselläänkin taiteellisia intohimoja, jotka jäävät talkootyön ja välttämättömän lisän, palkkatyön varjoon.

Särön yhdistyksen, lehden, residenssin ja ajoittaisen koulutuksen pyörittäminen ei ole taiteen tekemistä, jossa mielen liikkeet saavat

noudattaa taiteen puhdistavia lakeja, vaan talousjohtamista, byrokratiaa ja tiukkaa paperinvääntöä niiden viranomaisten kanssa, jotka haluavat tai joutuvat vääntämään eri suuntaan.

Tätä työtä on tehty viitisen vuotta ilman palkkaa, mutta nyt palkkaa esimerkiksi minulle puolipäiväisistä päätoimittajan ja tuottajan tehtävistä voidaan jo maksaa kolme, neljä, ehkä jopa viisi euroa tunnissa, ja sillä tulee täällä Berliinin kaltaisessa edullisessa kaupungissa kohtuullisesti toimeen. Samalla liksalla Berliinissä teetetään työttömillä siivous- ja puutarhatöitä.

Tämä palkka tosin mahdollistuu vain, mikäli neljän tonnin vaje täyttyy. Jos ei täyty, niin karsitaan menoista. Mutta yhdestä ei karsita: avustajien palkkioista. Särö maksaa nyt artikkeleista keskimäärin tuplasti sen, mitä alkuaikoina maksoimme. Se takaa laadun, arvelisin. Hyvä laatu on sitä, että toimituksen ei tarvitse käyttää kahta viikkoa artikkelin editoimiseen. Ajansäästöä, tuskan välttelyä, rahansäästöä.

Ai niin, se villakoiran ydin: jos Särö saisi tänä vuonna noin 150 uutta tilaajaa, lehdellä olisi varaa käyttää vierailevia päätoimittajia. Toiveeni on, että Särö saisi vierailevia päätoimittajia aina yhdeksi, kahdeksi tai neljäksi numeroksi kerrallaaan, ja minä voisin keskittyä talouteen, ilmoitusmyyntiin ja organisaatioon. Ilman tulojen kasvua vierailevia päätoimittajia tuskin löytyy.

Työnjako sisällöllisen päätoimittajan ja tuottaja-päätoimittajan kesken toisi monta etua: varainhankintaan ja markkinointiin riittäisi enemmän resursseja, lehden sisältö voisi monipuolistua, verkosto kasvaisi, ja sitä kautta tulisi jälleen uusia tilaajia. Tämä kaikki vaikuttaisi ilmoitusmyyntiin suotuisasti, ja siihen, että tulevaisuus ja laatu on turvattu.

Positiivisia merkkejä Särön noususuhdanteesta on ehkä jo näkyvissä: Akateemisissa kirjakaupoissa Suomi-Säröt myytiin loppuun reilusti ennen myyntikauden päättymistä. Suomi-Särössä ilmoitusmyynti oli helpompaa kuin milloinkaan aikaisemmin. Melkein kaikki kulttuurialan toimijat, joita houkuttelimme mainostajiksi, tunsivat Särön jo ennestään.

Työvoimahallinnon ohessa on esitettävä kiitokset muun muassa seuraaville muille Särön tukijoille: Valtion kirjallisuustoimikunnalle, opetus- ja kulttuuriminisisteriölle ja Suomen Kulttuurirahastolle. Ilman heidän tukeaan Säröä tuskin olisi olemassa. Eikä ilman Porvoon työnhakijat -yhdistystä, joiden järjestämissä kirjoittajakoulutuksissa Särön juuret piilevät.

Kauaskatseinen toive olisi, että päätoimittajan kapulan voisi jonain päivänä ojentaa pysyvästi jollekulle toiselle. Mutta laivaa en jätä, niin säröillä kuin se onkin, niin säröillä kuin sen pitääkin olla. En jätä ennen kuin se on osaavissa käsissä. Mutta hoi, lisää tilaajia!

Advertisements
2 kommenttia leave one →
  1. helmikuu 25, 2012 13:56

    Minulla ei oikein ole varaa tilata, talous on sen verran säröllä.

  2. helmikuu 25, 2012 22:33

    Jos ei ole varaa tilata, kannattaa kääntyä lähimmän kirjaston puoleen ja pyytää tilaamaan lehti sinne, jos se ei jo sinne tule.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: