Skip to content

Säälittävä yrityksesi paeta yksinäisyyttä toiseen kaupunkiin

marraskuu 14, 2011

Silvia Hosseini:

 

Päätit paeta toiseen kaupunkiin yksinäisyyttäsi ja sanaa EI jonka kuulit hänen suustaan, se on nimittäin paha sana sillä se on valkoinen sana, sellainen kirkkaus, joka sokaisi Meursault’n, tyhjä lautanen, eikä se tarkoita mitään mutta sen merkitys on kauhea ja sillä voi sulkea oven koskematta siihen,

 

Mutta yhtäkkiä et tiedäkään mitä toisessa kaupungissa kuuluu tehdä, joten päädyt kävelemään Strøgetiä edes taas ties kuinka monta kertaa (se voisi yhtä hyvin olla mikä hyvänsä katu vaikka Champs-Élysées) etkä löydä lempikahvilaasi vaikka käyt siellä joka kerta kun olet täällä sillä kaikki kadut ovat eri suunnassa kuin yleensä, kävelet itään mutta päädyt länteen, oikea onkin vasen onkin väärä ja tajuat ettet ole onnistunut katoamaan kaupunkiin romanttisella tavalla vaan olet auttamattomasti eksynyt siihen kaiken keskelle,

 

Siinä sinä olet mutta et väkijoukkoon sulautuneena niin kuin oli tarkoitus sillä yksinäisyytesi huutaa sinusta niin että ihmiset loittonevat, väistävät sinua ja yhtäkkiä kaikki vieroksuu kaikkea ja onkin pelkkiä eroja ja muistat matkasi tänne,

 

Puut ja kivet, kaikki muodostivat lauseita joita et osannut jäsentää, mikään ei sulautunut yhteen niin kuin kuuluisi, kaikki hylki kaikkea, ranta kivi hylki aaltoa, kiito rata lento konetta, moottori potki ilmaa hädissään kauemmas, pois pakenivat katseet, oksat olivat harallaan, sana oksa ei tavoittanut oksaa, täydellisyys ei tahtonut näyttäytyä epätäydellisyyden seurassa eikä välissä olevia aukkoja voinut täyttää,

 

Kuulet ihmisten nauravan kovaa etkä ymmärrä mitä he puhuvat mutta siinä ei ole mitään lohdullista ja sinua itkettävät muut tekemäsi matkat varsinkin viimeisin ja ne sokerileivokset joita pienen kreikkalaisen kaupungin viimeinen juutalainen tarjosi vaimonsa haudalla ja ne surulliset kertomukset siellä nimettömien hautojen keskellä, kirjoitit ne ylös mutta et saanut selvää käsialastasi, ja viimeisyyden murheellisuus hukuttaa sinut ja alat voida pahoin joten ajattelet että voisit mennä johonkin liikkeeseen mutta et halua ostaa mitään, sillä sitä mitä haluat ei voi ostaa

 

ja yrität sitten kuitenkin ja myymälä onkin täynnä kauniita esineitä, kaikki on sievää kunnes yhtäkkiä kaikki näyttääkin kaatopaikalta ja suurin osa tavaroista on muovia joka ei maadu koskaan ja oikeastaan jokainen esine siinä hyllylle aseteltuna onkin jo valtavassa pahanhajuisessa kasassa jossain kaupungin ulkopuolella ja sinua kuvottaa ja hengästyttää se kuinka paljon maailmassa on esineitä ja ihmisiä jotka ostavat niitä,

 

Voisit rauhoittaa itseäsi hyräilemällä mutta mieleesi ei tule yhtään kappaletta, joten päädyt levykauppaan ostamaan Songs of Love and Haten vaikka sinulla on se jo koska sen mustavalkoinen kansi rauhoittaa sinua ja rinnastuskonjunktio joka liittää kaksi asiaa yhteen rauhoittaa sinua ja koska pidät niin paljon säkeestä You’ve been to the station to meet every train koska se muistuttaa sinua jostain,

 

Mutta sinua alkaa jo väsyttää ja ajattelet että voisit toki istua muuallekin mutta haluat lempikahvilaasi joten päätät jatkaa matkaa ja tunnet että todella, tämä on yleisen rehellisyyden päivä, kunnes et tunne enää jalkojasi, kaikki on epätodellista ja sisään/ulos on vaikeaa ja kaikki sekoittuu, ihmiset vaihtavat paikkaa, kirjaimet vaihtavat paikkaa Jes liv uMSAGEES SLNIGA &MH BogGoodidéFood stiaChrinia D. TIL 39C LEJEGågade SEL DIE !soIn time with busines id Rest WECHSEL NEXT pieCHANces aurant CHAN VelkommenGE 1st til vores floor BIKBOKpil149,95 grimverden <-ensrettet du er hot PIZZA ->EX chill out with a cold TREMone, Ja haluaisit mennä metroaseman nurkkaan ynisemään kun et ymmärrä

 

Miksi kaikki on aina tällaista? joko säkeet ovat niin lähellä toisiaan ettei niitä voi lukea tai sitten niin harvassa että niiden välistä näkyy toinen runo, etkä tiedä pääsetkö täältä koskaan kotiin, sillä et ole muistanut tarkistaa tilastoja siitä, kuinka monta kertaa voi lentää turvassa ennen kuin joutuu putoavaan koneeseen,

 

Ja niin etenevät minuutit jotka hengittävät pahaenteisesti ja etenevät niin kuin loppu tahtoisi tulla ja siellä se vihdoin on! viimeiset 50 metriä kävelet kuin juoksumatolla, askellat mutta loittonet ja poljet siinä paikallasi katusoittajan edessä ja paitasi on hiestä märkä, mutta vähitellen Moon River jää selkäsi taakse, etenet hitaasti ja kun olet melkein perillä tunnet sen tulevan tunnet sen tulevan ja silti jatkat eteenpäin koska haluat uskoa että kaikki voisi olla hyvin taas, ja otat viimeisen askeleen ja oksennat tämän kaiken jonkun jaloille siihen lempikahvilasi eteen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: