Skip to content

Metsästäjä/keräilijä/suunnistaja

marraskuu 11, 2011

Veera Antsalo:

 

kirjoitti eilen runon, jonka omistaa otsalamppuvalmistajille

 

METSÄSTÄJÄ/KERÄILIJÄ/SUUNNISTAJA

 

Metsästäjä tuo sydämeni aamuvarhaisella

tästä ohi kulkiessaan

hän on käärinyt sen sanomalehtipaperiin, vereni tihkuu

ulkoiluvaatemainosten

ja kuolinilmoitusten läpi

 

Metsästäjän silmät ovat panostetut

eläimiä juoksee ohi kipinöitä selässään

välistämme, takapihan poikki

avaruusasemia on taas putoillut keskelle metsää, on sellainen rojun aika

on epätarkkojen laskelmien aika

ballistiikan, matematiikan, avaruusaika

aika huimaava aika toisinsanoen

aika joka muistuttaa Tunguskan räjähdyksestä

Baikal-järven luoteispuolella sijaitsevilla kukkuloilla 1908

puut kuin tulitikut

(kuka pystyy laskemaan kuinka monta tulitikkua saadaan

60 miljoonasta puusta?)

on tulusten aika

iho hievahtaa

ohi, ohi

 

 

 

 

Syön omasta kädestäni sitä mitä siihen sattuu leijumaan

kasvien siemenet kestävät mitä vain: metsäpaloja, jääkausia, sotia, kuivuutta

säilön niitä vatsaani jotain tulevaisuutta varten jossa joku tutkija

(tämä on vain yksi mahdollinen tulevaisuus)

poimii instrumenteilleen muumioituneesta minusta kaiken tiedon

ja iltaisin miettii kuka minä olin ja mitä mietin

huolellisemmin kuin itse koskaan eläessäni

 

Sitten hän menee peilin eteen, ja tekee jonkun eleen, joka kuuluu minulle

 

Ja minä kerron nyt tutkijalle:

sen lisäksi että söin tämän yksinkertaisen aterian

mietin mitä eroa lentämisen ja lentelyn ja lennähtelyn välillä on

Lennähtele, Gagarin, vielä vähän, niin minä lauloin, ja jouduin jättämään Jurin pois

ylimääräisten tavujen takia

sydämeni nielaisen kokonaisena, ja se lennähtää kurkkuun

ja kurkusta alas

 

Joskus metsästäjät joutuvat hukkaan

ehkä he käpertyvät kivien alle nukkumaan nukkaan

ja keräilijät heissä keriytyvät auki, asettavat otsalampun

ja suunnistajan sydämen

ja avaavat silmänsä joista paljastuu himo pieniä esineitä kohtaan;

himo käpyjä

kolikoita

Disney-materiaalia

tietynlaisia kiviä

puhelinkortteja

risuja

sulkia

postimerkkejä

perhosia

olutetikettejä

savikiekkoja

luonnonkasveja

siemeniä

häätilpehööriä

ja metsästäjän jättämiä hylsyjä kohtaan

Kaikkia niitä keräilijän taskut pullollaan

 

Jos käännän päätäni, näen tuossa suunnassa luontovalvojan

hän kantaa pitkää piuhaa ja karhun kieltä

tarkemmin katsottuna: karhun koko olemusta

sen mykkää mainetta

Luontovalvoja nousee takajaloilleen metsästäjä/keräilijä/suunnistajan edessä

 

On sesonki, hirvet menevät taajamiin katsomaan mitä siellä on.

Olisiko hirven hyvä.

Ne ovat aikeissa. Kahvimukit.

Sonnien hankosarvet kolahtelevat ovenkarmeihin.

Liikennemerkki.

Valintatalo.

Luonnonvalinta.

Poliisit.

Elleivät ole piirittämässä kerrostaloa Espoossa.

 

Kuvalähde: Wikipedia

Advertisements
2 kommenttia leave one →
  1. marraskuu 13, 2011 14:10

    Lennähtelee, Lady Gaga-kin.

  2. Ulla Ora permalink
    marraskuu 27, 2011 10:19

    Hyvä Veera, runosi oli monitulkintainen ja syvä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: