Skip to content

Kultainen nuoruus ja kirottu teippirulla – kaksi fyysisen teatterin sooloteosta

syyskuu 10, 2011

Veera Antsalo

Miss Olga & Moving Stationery Kallo Collectiven ja Tanssiteatteri Hurjaruuthin yhteistuotantona

Miss Olga

Suunnittelu ja toteutus, esiintyminen Jenni Kallo

Puvustus Kirsi Manninen

Musiikki Hannu Oskala

Valaistus Marianne Lagus

Moving Stationery

Suunnittelu ja toteutus, esiintyminen Thom Monckton

Puvustus Tauko

Valaistus Marianne Lagus

Vuonna 2009 perustetun Kallo Collectiven jäsenet ovat kouluttautuneet sekä sirkustaiteen että klovnerian ja mimiikan alalla mm. arvostetussa ranskalaisessa opinahjossa L’École Internationale de Théâtre Jacques Lecoqissa. Tanssiteatteri Hurjaruuthin näyttämöllä saivat yhteisillassa ensi-iltansa Jenni Kallon ensimmäinen sooloteos Miss Olga ja uusiseelantilaisen Thom Moncktonin Moving Stationery.

Kun parrasvalot sammuvat

Osaako ihailuun tottunut nainen tarttua elämään kun parrasvalot ovat sammuneet ja rakastajien vierailut harventuneet olemattomiin? Jenni Kallon Miss Olga hahmottelee varietee-esiintyjä Olgan elämänkaaren iloineen ja suruineen.

Aluksi tapaamme vanhan harmaahapsisen Olgan yksinäisenä pölyisessä asunnossaan muistojensa keskellä. Vanhuus näyttäytyy väsymyksenä ja nukkavieruisuutena, syvinä huokauksina yksinäisyyden äärellä.

Kuva: Riku Virtanen

Melankolian tunnelmista heittäydytään menneen elämän vauhdikkaisiin käänteisiin kun riippurintaisessa vanhuksessa alkaa kipinöidä nuoruuden uhkea glamourtähti. Nuoruudessaan varietee-tähtenä Olga nielee tulta, keimailee  ja kylpee ihailussa.

Elämännälkäinen Olga heittäytyy elämään mutta sen hintana on vähittäin hiipivä yksinäisyys ja viehätysvoiman menetys. Mimiikkaa, klovneriaa ja sirkusta yhdistävässä teoksessa tematisoituu toisaalta naisen ruumis ja objektina oleminen, ja toisaalta surullisen klovnin hahmo, se mitä emme näe parrasvalojen sammumisen jälkeen. Olgan halu rakastaa ja olla rakastettu ei katoa iän myötä. Konkreettisesti se näkyy, kun naisen luona käyvä kissa pulskistuu hauskasti vierailu vierailulta läheiskaipuisen Olgan herkuista.

Mutta mikään ei kestä ikuisesti, ei edes kissan vierailut.

Kallon mimiikka ulottuu herkästä ryöppyävän hauskaan ja piirtää Olgasta sympaattisen, toivoa herättävän hahmon, joka muistuttaa siitä, että elämä on otettava vastaan vaikka käteen jäisivät pelkät muistot. Komiikka syntyy nuoruuden ja vanhuuden dialogista; Kallo tuo näkyväksi sen, miten menneisyys elää ja on läsnä nykyisyydessä.

Samalla yleisön edessä seisova, ikkunasta ulos katsova mummeli sisältää vastaansanomattoman viestin vanhojen ihmisten yksinäisyydestä.

Kirsi Mannisen luoma yksityiskohdissa runsas visuaalinen maailma kertoo vanhojen esineiden kautta menneen maailman lumosta. Karnevalistisen vinksahtaneen vivahteen Olgan maailmaan tuo Hannu Oskalan musiikki.

Daily hassles – kun mikään ei toimi

Siinä missä Kallon Miss Olga hahmottelee absurdia kokonaisen elämäntarinan kautta, Thom Moncktonin Moving Stationeryn absurdius syntyy työelämän arkipäiväisyydestä.

Yksi päivä toimistotyöntekijän elämässä arkisten objektien keskellä on täynnä takeltelua ja haasteita. Rutiinilla sujuviksi tarkoitetut asiat muuttuvat hurjaksi häsläämiseksi.

Moncktonin toimistotyöntekijä on selvästi Mr. Beanille sukua, sellainen avuton hahmo, jolle pelkkä kynän käyttäminen normaalilla tavalla on potentiaalinen epäonnistumisen paikka. Tällainen hahmo ei asetu maailmaan vaan venkoilee sen rutiineja ja itsestäänselvyyksiä vastaan. Myös Moncktonin tapa käyttää kehoaan on mrbeanmäinen, joskin astetta villimpi ja holtittomampi.

Äärikarrikoidut kompastelut seuraavat toisiaan, mutta toimistotyöntekijän absurdi hahmo on taistelunhaluinen, ja sankarillinenkin. Voitonriemuinen virne valtaa hänen kasvonsa, kun hän saa tilanteen hetkeksi hallintaan. Myös luovat, arkielämää kohottavat ratkaisut kuten mukissa lilluvan teepussin kiinnittäminen ilmapalloon ovat tämän absurdin sankarin hetkittäisiä täystyrmäyksiä oikuttelevasta fyysisestä maailmasta. Moncktonin karrikoiva ja yksityiskohdissa kekseliäs komiikka kirvoitti yleisössä hersyvät naurut.

Kuva: Riku Virtanen

On vaikea sanoa kummasta tämä ruumiin ja fyysisen maailman välinen yhteensopimattomuus lopulta johtuu, mutta yhtä kaikki, rimpuilu niiden välillä tuntuu väistämättömältä. Vai eikö meistä jokainen ole joskus etsinyt teippirullan alkupäätä lähes raivon partaalla?

Miss Olga & Moving Stationery Kaapelitehtaalla Tanssiteatteri Hurjaruuthin näyttämöllä 7.-18.9. Ikäsuositus: aikuiset ja yli 13-vuotiaat.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: