Skip to content

Kaksi kauhurunoa

elokuu 24, 2011

Järven rannalla

Järven rannalla pienessä talossa mies ja nainen ja kaksi helvetistä karannutta koiraa elivät elämäänsä. He muokkasivat kasvimaata, kyntivät peltoa, istuttivat saunan nurkalle keltapalloja. Ja minä näin heidät ikkunasta, oli yö tai päivä. Tai en sittenkään ole aivan varma mitä näin, koska talossa oli aina pimeää, ja usva nousi joka yö viereisen hautuumaan takaa. Tuli yö, pimeä keskiyö, ja silloin haudasta nousi tynkäkäsi, joka haroi turhaan tihenevää sumua. Kiivastuneena lähdin kävelemään kirkonkylälle. Nimettömät pelot teutaroivat hiuspohjassani, ja pakahduttava kuumuus kiusasi katolla vasaroivia miehiä illasta aamuun.

 

Järven rannalla, special edition

Järven rannalla pienessä talossa mies ja nainen ja kaksi helvetistä karannutta koiraa elivät elämäänsä. He muokkasivat kasvimaata, kyntivät peltoa. Tihulaiset istuttivat saunan nurkalle keltapalloja. Ja minä näin heidät ikkunasta, oli yö tai päivä. Hittuset, tai ei, en sittenkään ole aivan varma mitä näin, koska talossa oli aina pimeää, ja usva nousi joka yö viereisen hautuumaan takaa. Tuli yö, pimeä keskiyö, ja silloin haudasta nousi tynkäkäsi, joka haroi turhaan tihenevää sumua. Hönniläiset Kvarnuddenin hautausmaalla. Kiivastuneena lähdin kävelemään kirkonkylälle. Tyhjät ja nimettömät pelot teutaroivat hiuspohjassani, ja pakahduttava kuumuus kiusasi katolla vasaroivia miehiä illasta aamuun.

 
Piru

Vainajan henki leijaili savupiipun yllä ja nuuhki savua. Se rakasti noen tuoksua ja häkää. Mäntyjen takana seisoi haamu. Olin pelosta jäykkänä ja yhtäkkiä veitsi tuntui kurkullani. Salamannopeasti potkaisin vainoojaani jalkaan ja nappasin ilmasta veitsen käteeni. Pyörähdin ja heitin sen rennosti tikkatauluun. Heiton voimasta silmäni sumenivat ja näin mustan pirun. Sillä oli pipo silmillä. En nähnyt sen kasvoja. Aamu oli kuitenkin kaunis. Kivien lomasta kohosi usvaa yön hetkien verhoksi.

 

 

Runot on kirjoitettu kollektiivisesti hölmöläisen päiväkirjana Pernajan Kvarnuddenissa 18.-21.8. järjestetyllä kauhukirjoittamisen kurssilla, jota olivat ohjaamassa kirjailijat Mark Mallon ja Jouko Sirola.

Mainokset
3 kommenttia leave one →
  1. sarolehti permalink*
    elokuu 24, 2011 16:47

    Aika hauskaa tekstiä kun ajattelee että se on syntynyt aika lailla sattuman voimin… tai ehkä juuri siksi hauskaa. Eri kategoriaa ovat sitten tieten tahtoen, yhden ihmisen päässä syntyneet tekstit. Kurssi nosti ainakin minussa monenlaisia tunteita pintaan, pelko ja suru niiden joukossa.

    • sarolehti permalink*
      elokuu 24, 2011 20:27

      Hauskempaa tulee sattuman voimin. Hölmöläisrunous on hakukonerunouden savupirttiversio.

      – Veera

  2. sarolehti permalink*
    elokuu 24, 2011 21:12

    Tuo lausunto jääköön kirjallisuustieteen historiaan. (Mark)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: