Skip to content

Tekotaiteen äärellä

maaliskuu 18, 2011

Arto Vaahtokari:

Kukapa olisi uskonut, mikä puolue käynnistää eduskuntavaalien alla taidepoliittisen keskustelun! Tästä ei voi kuin kiittää perussuomalaisia, joiden vaaliohjelmassa on mainittu, että suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen on ensisijaista postmodernin nykytaiteen tukemiseen verrattuna ja että tekotaiteelliset postmodernit kokeilut olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle eikä ohjata niille valtion kulttuuritukirahoja.

Olisihan todella voinut kuvitella, että joitain muita puolueita kiinnostaa perussuomalaisia enemmän nostaa kulttuuriasiat ajankohtaiselle poliittiselle agendalle! Tässä mielessä ”vanhat puolueet” yllätettiin housut kintuissa.

Yleiseen tietoisuuteen lanseerattu käsite ”tekotaiteellinen” on kuitenkin mielenkiintoinen. Millaista taidetta se on? Onko sitä ylipäätään olemassa? Kielitoimiston sanakirjan mukaan tekotaiteellinen on jotakin, joka on ”teennäisen taiteellista” ja josta sanakirja antaa esimerkin ”tekotaiteellinen luomus”. Teennäisen määritelmä puolestaan on jotain, ”joka tuntuu väkisin tehdyltä, luonnoton, epäaito, väkinäinen”.

Se, mikä tässä pohdinnassa ja koko tässä kirjoituksessa on mielenkiintoista, on sen rajan määritteleminen, milloin jokin taideteos sitten on tekotaiteellista ja milloin ei. Tai milloin jokin taideteos kuuluu postmoderniin nykytaiteeseen ja säilyttääkö se siinä tapauksessa silti suomalaista kulttuuriperintöä? Vai onko kaikki postmoderni nykytaide suomalaista kulttuuriperintöä ei-säilyttävää?

Syytä olisi tunnustaa, etten ainakaan itse ymmärrä kaikkea nykytaidetta. Paremmin sanottuna se ei puhuttele minua. Eräs hyvä ystäväni neuvoi kerran, että silloin kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole ”huono taide”. Yleensä tilanne nimittäin on, että taideteos on vain niin henkilökohtainen taiteilijalle, että se ei avaudu vastaanottajalle. Vastaanottaja tulkitsee sen sitten helposti huonoksi – tekotaiteelliseksi.

Haluan myös avautua lukijoille kertomalla, että kun kirjoittelen kirja-arvioita eräälle sanomalehtikustantamolle, tutustun aika moniin uusiin teoksiin. Silloin käy joskus niin, etten jaksakaan lukea jotain kirjaa loppuun. Muistan yhdenkin kirjan, joka voitti monia palkintoja, mutten siitä huolimatta jaksanut sitä lukea. Eikä muutama työtoverinikaan. Kummassa on silloin vika? Kirjassa vai lukijassa? Onko kyseessä tuolloin tekotaideteos?

Kirja ja lukija eivät silloin kohtaa, mutta missään ei ole toisaalta vikaakaan. Kaikki kirjat eivät yksinkertaisesti kosketa kaikkia. Samoin on laita maalausten tai tanssiesitysten suhteen: osaa niistä ei ymmärrä. Se, mistä kulttuuriväen kannattaisi pitää ääntä, on, että taideteoksen ja sen vastaanottajan vuoropuhelu henkilökohtainen kokemus. Jos se ei onnistu, se ei välttämättä ole merkki siitä, että teos olisi huono. Tekotaiteen leiman iskeminen teokseen, jota en vastaanottajana ymmärrä, on epämiellyttävä ajatus. Jos tekotaiteesta tulee poliittinen argumentti, seuraukset voivat olla yhteiskunnallisesti arveluttavia. Haluammeko todellakin palata Impivaaraan? Pystyisimmekö edes?

Advertisements
4 kommenttia leave one →
  1. maaliskuu 21, 2011 16:51

    hah! Avautuminen on aina hauskaa! vähän kuin tekotaidetta….

  2. hannes wirta permalink
    maaliskuu 25, 2011 17:12

    Kiasmassa on ollut mielenkiitoisia taideteoksia, esim tehosekoittimessa ihmiseritteiden ja veren sekoitus on ainakin taidetta jota en ymmärrä ja en ole kenenkään edes kuvitelleen hankkivansa ko. teosta tai sen ”kopiota” kotiinsa….taidetta vain ei ja pitääkö kaikkea edes tukea? Entäpä jo vuonna 1987 Jumalan teatterin esitys jonka loppunäytelmä nähtiin oikeudessa, puuttuiko oikes taiteen tekemisen vapauteen kun esityksessä näyttelijät virtsasivat yleisön joukoon ja tuhosivat teatterin kalustoa?

    • maaliskuu 28, 2011 14:53

      No voi sun helvetin 16.

      Eriteteos ja kissan kuolema.
      Kissan tappo ja eritetehoseikoitin.
      Eriteteos ja kissan kuolema.
      Kissan tappo ja eritetehoseikoitin.
      Eriteteos ja kissan kuolema.
      Kissan tappo ja eritetehoseikoitin.
      Eriteteos ja kissan kuolema.
      Kissan tappo ja eritetehoseikoitin.
      Eriteteos ja kissan kuolema.
      Kissan tappo ja eritetehoseikoitin.
      Eriteteos ja kissan kuolema.
      Kissan tappo ja eritetehoseikoitin.
      Eriteteos ja kissan kuolema.
      Kissan tappo ja eritetehoseikoitin.
      Eriteteos ja kissan kuolema.
      Kissan tappo ja eritetehoseikoitin.
      Eriteteos ja kissan kuolema.
      Kissan tappo ja eritetehoseikoitin.
      Eriteteos ja kissan kuolema.
      Kissan tappo ja eritetehoseikoitin.
      Eriteteos ja kissan kuolema.
      Kissan tappo ja eritetehosekosin.

      Toinen on niinkin lähimenneisyydestä kuin vuodelta 1995 ja toisesta on kulunut melkein neljännesvuosisata. (Sinä HW sentään toit mukaan Jumalan tiiatterin, kiitos siitäkin vähästä)

      Get fuckin over ’em.

      Käykää vaikka siellä Kiasmassa ja etsikää nykytaiteesta uusia inhon kohteita, eiköhän sieltä löydy jotain jota inhota, minä ainakin löysin.

      BTW, Kiasmaa ei ARS95:n aikaan ollut vielä rakennettu joten jos sen eritetoksen on nähnyt niin sen on nähnyt Ateneumissa. HTH.

  3. sarolehti permalink*
    maaliskuu 26, 2011 16:45

    Minua henkilökohtaisesti ei kiinnostaisi pitää kotonani taideteosta, jossa tehosekoittimessa pyörii veri ja ja omaa tai jonkun tuntemattoman limaa. Tai edes puolitutun. Ainakaan en haluaisi pitää sekoitinta yötä päivää käynnissä, varsinkaan jos kotona ei ole muita kuin minä.
    Toisaalta, jos sekoittimen pistää käyntiin ainoastaan silloin, kun on vieraita talossa, eikös se olisi aikamoista fuulaa? Pling, ovikello soi. Kliks ja pruut, sekoitin pyörimään. Ai niin, se olikin vai postiljooni. No tulehan postimies peremmälle, maistuisiko kahvit?
    ”Tekotaidetta”, sanoisi postiljooni, ja jatkaa:
    ”Mutta jos sinusta ja sisustuksestasi tekisi elokuvan, suhde teohsekoittimeen etääntyisi — ja meillä olisi aidompi, vähemmän postmoderni taideteos. Taideteos se olisi siksi, että ihminen voi pelkästään näköaistillaan haistaa veren. Etäännyttäminen, se on taiteen moottoritie ja jalo aate.”
    Olipas viisas postintuoja. Mutta mitä kummaa tuo paketti sisältää? Vihamiehen lähettämää ainetta?
    Ei, se sisältää kirjesalaisuuden, sanoo yleisö.
    (Mark)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: