Skip to content

Stukki kaalimaan vartijana ja vesikauhuinen koira ahtaalla

maaliskuu 17, 2011

Mark Mallon:

Kuka muistaa Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeistä tiedostusta? Neljä vuotta voimalan posahduksen jälkeen Helsingin Sanomat julkaisi Säteilyturvakeskuksen (STUK) tiedotteen pienen uutisen muodossa. Viestin sisältö oli:

Nyt Suomessa saa taas syödä järvikalaa ja metsien marjoja huoletta. Niiden radioaktiivisuus on laskeutunut turvalliselle tasolle.

Ahaa. Ai niin. Justiinsa. Eikö niitä sitä ennen voinutkaan syödä turvallisesti? Miksei Stuk tiedottanut meille kalojen ja marjojen mahdollisesta vaarallisuudesta, silloin kun asia olisi ollut akuutti? No eipä ole vaikea arvata. Säteilyturvakeskus ei tietenkään halua vaarantaa ydinvoiman mainetta, siksi että stukin porukan taskuihin kilahtaa Suomen ydinvoimateollisuuden kolehteja.

Nyt Japanin ydinvoimatragedian pitkittyessä stukkilaisten suut on vaahdossa. Housut haisee pissalta. Nimittäin kansa saatta kohta oikeasti sanoa mielipiteensä ydivoimasta, ja siitä voi seurata, että politikkojen mielipiteet ydinvoiman lisärakentamisesta saattavat muuttua. Siispä Stukin pääjohtaja Jukka Laaksosella ei ole muuta mahdollisuutta selviytyä piinteestään kuin haukkumalla japanilaisten kykyä hoitaa katastrofiaan.

Vaurioituneiden reaktoreiden jäähdytys ei onnistu, koska japanilaisten ’liian hierarkinen järjestelmä ei anna insinöörijärjelle tilaa’.

Ja me suomalaiset otamme Laaksosen jutut aivan yhtä tosissamme, kuin VTT:n ja Teollisuuden voiman ennusteet, joiden mukaan Suomeen tarvitaan lisää ja lisää ydinvoimaa, koska, kuten tiedämme, energiatarpeemme lisääntyy 20 vuodessa nelinkertaiseksi. Tai jotain sinne päin. Ja VTT:n riippumattomuus on jotain sinne päin. Muistaako joku VTT:n puolen vuoden takaisen painostuskriisin?

Rahan haistamiseen erikoistuneiden koirien vesikauhutartunnan tunnistaa helpoiten siitä, että niillä on turpa vaahdossa.

Mainokset
2 kommenttia leave one →
  1. maaliskuu 17, 2011 14:54

    Voi vittu Mallon, tää oli Asiaa!!!

  2. Ulla Ora permalink
    maaliskuu 19, 2011 15:38

    Ei se energiantarve mitään lisäny, kun sellutehtaat ajetaan yksi toisensa perään alas. Myyntiin se ydinsähkö aiotaan, ja Suomesta lisäksi ydinjätteiden loppusijoituspaikka myös muille Euroopan maille. Siitä on todisteena kiinnostava kirja: Uusi teollinen Suomi, Sitran raportti vuodelta 1994. Löytynee myös netistä. Suosittelen! Esko Aho oli tuoloin Sitran pääjohtaja. Kirajsta puhuttiin ennen 2 uuden voimalaluvan päätöksentekoa lähinnä vain Voima-lehdessä ja Leena Krohnin blogissa. Lyhyesti referoituna: Suomesta tulee tulevaisuuden ydinvoimapuisto ja halvan energian myyjä.

    t. Ulla Ora

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: