Skip to content

Vaimeaa ininää Kiirastulen liepeiltä

lokakuu 11, 2010

Tiina Raevaara:

Ei saisi valittaa. Eihän? Mutta joskus vain kovasti tekee mieli. Juuri tällä hetkellä haluan valittaa esim. näistä asioista:

  • en saa apurahoja
  • en saa kirjallisuuspalkintoja
  • kirjojani myydään hyvin vähän
  • minua ei pyydetä telkkariin tai radioon
  • minua ei haluta naistenlehtiin tai muihinkaan lehtiin
  • minua ei pyydellä kirjastoihin tai matineoihin
  • minua ei haluta kirjamessuille esiintymään

Onko näillä väliä? En tiedä. Oikeastaan haluan vain kirjoittaa kirjoja.

Kirjojen kirjoittamisessa on kuitenkin se inhottava puoli, että siihen menee aikaa, ja tuo aika on niin pitkä, että siinä ehtii tulla nälkä useammankin kerran. Siksi kirjoittamisajalle täytyy löytyä rahaa. Kun ei ole rahaa (apurahaa, myyntituloja tai palkintoja), ei voi kirjoittaa, tai täytyy kirjoittaa hyvin hitaasti, sen  verran kun muulta työnteolta ehtii. Minä en tällä hetkellä juurikaan ehdi enkä jaksa muulta tekemiseltä, rahanhankkimiselta siis. Palo kirjoittaa olisi kova, mutta resurssit kovin vähäiset.

Toisaalta kun mieliala on valmiiksi matala, pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat suhteettomilta. Kuulin juuri, että Parnasso ei aio lainkaan arvostella uusinta kirjaani.  Asia  ei ole suuren suuri – arvosteluita on muuten ilmestynyt runsaasti, ja suurin osa niistä on ollut oikein hyviä. Mutta apurahattomana ja huomionkipeänä tällainenkin tuntuu kohtuuttomalta.

Vaan kenelle voisi valittaa? Luultavasti itselleni. Pitäisi kirjoittaa parempia kirjoja, olla paremman näköinen, markkinoida itseään kirjakauppa- ja kirjastovierailuille. Niin kuin niiden kaikkien muidenkin samassa tilanteessa olevien pitäisi.

Julkisuus on kaiken a ja o, sanotaan joskus ohjeeksi. Vaan ei julkisuuttakaan noin vain saa. Ketä kiinnostaisi keskinkertainen kahden kirjan kirjailija ja hänen rakastumisensa, vauvansaantinsa, avioeronsa tai mekkonsa? Ja olisiko siitä edes oikeasti hyötyä kirjojen myynnin tai apurahansaannin kannalta?

Nyt lopetan valittamisen ja jatkan kirjoittamista.

Vain kirjoittamisella on merkitystä. Ihan totta.

Advertisements
10 kommenttia leave one →
  1. Veera permalink
    lokakuu 11, 2010 10:45

    Onneksi tää Särön media on oivallinen alusta oman kirjoittamisen mainostamiseen ja muutenkin kaikenlaiseen valittamiseen. Ja näemmä myös tuo Petri Pietiläisen edellistä postausta varten luomani Vittu-kategoria on aika käyttökelpoinen. Mutta kuka tuollaisia julkisuus on kaiken a ja o-ohjeita antaa? Kuulostaa kamalalta.

  2. lokakuu 11, 2010 11:05

    Kyllä kannatti valittaa, koska sain aivan mahtavan kannustussoiton. Kiitos siitä!

    • sarolehti permalink*
      lokakuu 11, 2010 21:42

      Sitä paitsi pyydettiinhän sinua ja minua yhteisesiintymiseen Porvoon kirjastoon viime kesänä, ja olihan siellä yleisöäkin: meidän molempien paras kaveri, kirjastovirkailija, ja joku rouva, joka on joskus käynyt kirjoittajakurssillani. (Mark)

  3. Matti Itkonen permalink
    lokakuu 11, 2010 15:42

    Arvoisa Tohtori Raevaara,

    olen lukenut uusimman teoksenne arvosteluita ainakin Keskisuomalaisesta, Warkauden Lehdestä ja Opettaja-lehdestä. Kaikki ne ovat olleet hengeltään, sisällöltään, myönteisiä. On myös kunnioitusta herättävää, miten mainiosti olette saanut yhdistettyä sekä tutkimuksen että kaunokirjallisuuden kirjoittamisen. Esittämänne kysymys on olennainen: millä tai kenellä on näkemyksellisyys ja valta määritellä taiteen oikeanlainen maailmassa oleminen? Eli kenelle tai keille rahoitusta myönnetään sekä millä perusteilla.

    Menestystä ja riemukkuutta kirjallisiin sanautumisiinne.

    Matti Itkonen

  4. lokakuu 11, 2010 20:36

    Mitään ja ketään ei saisi kritisoida, ettei polta siltoja, vai miten se on. Mutta jos mitään siltoja ei alunperin ollutkaan, ei kai ole mitään mitä polttaa. Eli:

    On pakko kyllä ihmetellä, ettei sun kirjaasi kritikoida Parnassoon. Just kääntelin lehden uusinta numeroa, johon on kyllä kritikoitu venäjänkielinen, suomentamaton runoteos. Kaikki kunnia runoudelle, mutta ketä tuollainen palvelee? Parnasson venäjänkielisiä lukijoita? Vai suomalaisia lukijoita, jotka haluavat kahvinsa maidolla ja runonsa venäjäksi? Kaksi sivua on kuitenkin uhrattu Thomas Mannin Buddenbrookien uudelle painokselle, kenties uudelle suomennokselle. Teoksen kritikoinut Arto Virtanen lopettaa kritiikin lauseeseen: Tätä romaania luetaan vielä pitkään ja hartaasti.

    Se pitää paikkansa, johan sitä tähän astikin (ennen ko. kritiikkiä) on luettu ilmestymisestään alkaen. Pitkään ja hartaasti. Itseasiassa kannatan kyllä klassikoista kirjoitettuja uusia kritiikkejä, mutta priorisoidakin voisi.

  5. Mark Mallon permalink
    lokakuu 11, 2010 21:32

    Hehheh, minunpa runokirja arvosteltiin Parnassossa, pakko kehua, vaikka toki omakehu haiseekin. Tässä lainaus:
    ”Kokonaisidean varjossa yksittäiset runot tuntuvat keskeneräisiltä ja tyhjäkäyviltä. Suurissa teemoissa on ontto, hieman tekemällä tehty kaiku.”
    Tuntuuko nyt paremmalta, Tiina?

  6. Markku Aalto permalink
    lokakuu 21, 2010 21:53

    Minunpa kirjaani ei oo arvosteltu vittu missään, paitsi Kymen Sanomissa. Niin että älkää nyt hyvät julkkarikumppanini Mark ja Tiina, te Hesarin ja Turun Sanomien ja Keskisuomalaisen ja Savon Sanomien ja Pohjalaisen ja Parnasson ja Kiiltomadon jne. lellikit ja kirjallisten hiekkalaatikkojen kultapossukerholaiset viitsikö noin rutista. Jos oletetaan, että hyvä arvostelu kertoo kirjan hyvyydestä ja huono kenties vähemmän hyvyydestä, niin mistä kertoo se, ettei kirjaa viitsitä edes ottaa arvosteltavaksi? Siitä ettei sitä ole olemassa?

    • sarolehti permalink*
      lokakuu 22, 2010 00:06

      Minunkaan kirjaani ei ole vielä arvosteltu missään! Ihan kuin sitä ei olisi olemassa…ai niin, eihän sitä ole olemassa. Voi surku.

      (Veera)

  7. marraskuu 13, 2010 18:39

    Hiukan taas kerran hitaasti tartun syöttiin, vaan pakko on kommentoida Tiinan vali-valia – ja erittäinkin jatkaa Veeran vastaavaa. En tiedä, onko Veera jo kokoelmaansa maailmalle lähetellyt, ja jos niin moneenko osoitteeseen ja milloin kauan sitten. Mutta minä ainakin olen, viime keväänä, ja kahdelletoista kustantajalle ja yhtä aikaa, niin ettei kukaan tuntisi jälkeenpäin tulleensa jotenkin sorsituksi. Olin mielestäni reilu ja tasapuolinen: annoin kaikille yhtäläisen tilaisuuden tahdä suomalaista kustannushistoriaa. Mutta.

    Kotisivuillaan kustantajat lupaavat ilmoittaa (tai ainakin ”pyrkivänsä ilmoittamaan”) päätöksestään, kielteisestäkin, kuka ”muutaman kuukauden sisällä”, kuka ”turhia aikailematta”, joku jopa ”kuuden kuukauden sisällä”. Nyt on kuitenkin kulunut jo lähes kahdeksan kuukautta juhlallisesta postituspäivästä ja vastauksia on kertynyt vasta kuusi. (Oikein arvattu: kielteisiä jokainen.)

    Toki on mahdollista sellainenkin, että kesälomapostien joukossa joku kirje on saattanut livahtaa vain ylimalkaisesti pöyhäistyn lehtikasan mukana paperinkeräykseen. Mutta että kuusi kirjettä. Tuskin sentään.

    No vielä on tietenkin toivoa. ”Turhia aikailematta” on venyvä käsite; samoin ”päätöksestä ilmoitetaan heti kun käsikirjoitus on luettu” on lupaus jota on mahdoton kyseenalaistaa. Jos käsiksiä luetaan saapumisjärjestyksessä, niin ennen seuraavaa jääkautta jolle kulle kustannusvirkailijalle arpoutuu minunkin tekstini. Siispä jäämme rauhassa odottelemaan.

    Eli vielä tässä on matkaa kritiikkeihin, kutsuihin, haastatteluihin, ansioihin ja apurahoihin. Kuuluisuudesta ja kuolemattomuudesta puhumattakaan.

    Tiina puolestaan on jo muutamankin askeleen pidemmällä, ja aivan ansaitusti: tsemppiä keskiviikon Villa Kivi -tilaisuuteen!

    • sarolehti permalink*
      marraskuu 15, 2010 15:25

      Voin kertoa, etten ole lähetellyt ”kokoelmaani” minnekään enkä siten odota vastauksia mistään. Kommentistani ei kai voi päätellä että minulla mitään kokoelmaa onkaan…?

      Noihin kustantamojen antamia vastausaikoja ei kannata tuijottaa. Pyrkimys ei tosiaan vielä ole mikään lupaus. Jos odotusaika venyy pitkäksi, voi lohduttautua sillä, että se saattaa merkitä käsikirjoituksen herättäneen mielenkiintoa. Yleensä kai selvät ei-tapaukset käsitellään nopeasti kun jo käsikirjoituksen alusta näkee ettei siitä kirjaa tule – ainakin näin olen käsittänyt.

      Olet saanut 6 vastausta ja 6 on saamatta. Voit tarkastella tilannetta kahdella tapaa: onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?

      -Veera

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: