Skip to content

Runoilija laskevan poljennon maassa

kesäkuu 14, 2010

Risto Niemi-Pynttäri:

Kirjailijoista ne ovat erityisen kiinnostavia, jotka ovat kieltäytyneet suomalaiskansallisen yhtenäiskielen kehittelystä.

Leevi Lehto sai kirjallisuuden tutkijoiden leuat lonksahtamaan tutkijoiden konferenssissa torstaina 10.6. sanoessaan, että Eino Leinon ja Otto Mannisen runoista on aistittavissa ”suomipaniikki” kansallishengen suhteen. Nämä kansallisromantikot olivatkin samalla luopioita.

Kyse ei ole vain poliittisesta epäilystä. Kielellinen lahjakkuus ei johda kotoisuuden tunteisiin äidinkielen suhteen vaan päinvastoin. Suomen kielen ”alkuperäinen vieraus”, oman kielen ytimessä oleva kuvotus on ehkä se syvin ”suomipaniikin” syy.

Se, mikä voisi runoilijalle olla kaikkein ominta, suomen kielen rytmi ja sävelkulku herättääkin paniikin, kun se pääsee valloilleen.

Leevi Lehto symppaa erityisesti Otto Mannisen luopiokokemuksia, kun tämä kehtaa laskevan poljennon maassa paneutua nousevaan poljentoon. Täällä kielen sanotaan luonnostaan olevan poljennoltaan laskevaa, kaikki puhuvat siten. Proosa on sellaista, mutta runopoljennon ei tarvitse seurata yhteishengen rytmiä. Rytmin suhteen Manninen oli varsin epäsuomalainen.

Kielellinen paniikin tunne ajoi kansallisromantikkomme Leinon ja Mannisen pureutumaan kiinni maailmankirjallisuuteen. Yksinkertaisesti sanoen heidän täytyi hakeutua kielellisesti ulkomaille, kääntämään heksametria silloin, kun kansallinen kielihuuma oli voimakkaimmillaan.

Kalevalamitta ja laskeva poljento oli aikanaan taottu ja pakotettu suomen kielen ytimeen, kansallishenkisen lausunnan rytmiksi. Siinä on jo tarpeeksi paniikin aihetta, varsin kun maassa on vallalla niin vahva yhteishenki että sitä ei voi julkisesti epäillä.

Eräänlaisena hyvityksenä ja tasapainottavana seikkana Otto Manninen tukeutui vanhahtavaan ja arkaaiseen sanastoon. Mutta kuten Leevi Lehto osoitti, lukiessaan muutaman esimerkin ”kieliluopion” runoista. Niiden marssirytmi menee jo ironian tuolle puolen – samalla tavalla kuin James Joyce Ulysseksessaan.

Joycen Ulysseksen tapahtuma-aikaa on aihetta muistaa myös Suomessa. Ei ole sattuma, että Stephen Dedalus lukee lehdestä uutisen Suomesta. Korkein venäläinen virkamies, Bobrikov on murhattu Suomessa. Ollaan Dublinissa 6.6.1904.

Bloomsday onkin tulevana keskiviikkona 16.6.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: