Skip to content

teillä on hauta pilvissä se ei ole ahdas maata

Touko 27, 2010

Tiina Raevaara:

Kävin pari viikkoa sitten tutustumassa Krakovaan ja siinä samalla Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriin. Olen pitkään halunnut käydä siellä. Mutta mitä paikasta voisi sanoa? Kaikki on jo sanottu, ja tuntuu järjettömältä hokea kliseitä sen kauhistuttavuudesta ja toisaalta arkisuudesta, ihmetellä paikan absurdiutta tai ilmoittaa, kuinka se veti sanattomaksi. Sekin, että kaikki on jo sanottu, on jo sanottu.

Itselleni nousi päällimmäisenä mieleen kaksi seikkaa:

– on vaikea tuhota suuria määriä ihmisiä kustannustehokkaasti, ja tuhoajat joutuvat miettimään ja kokeilemaan erilaisia logistisia, toksisia ja rakennusteknisiä ratkaisumalleja

– jos natsien tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman paljon ihmisiä, miksi he laittoivat hirveästi energiaa erilaisten kidutustapojen toteuttamiseen? Eikö järjestelmällinen kiduttaminen yms. vienyt tehoja tehokkaalta tappamiselta?

Kuolemanleireistä on joka tapauksessa kaikkein parhaiten kirjoittanut runoilija Paul Celan (1920 – 1970) runossaan Kuolemanfuuga.

Huomenna musta maito sinua juomme yöt
sinua juomme päivät ja aamut sinua juomme illat
juomme ja juomme
talossa asuu mies kultakutrisi Margarete
tuhkakutrisi Sulamith hän käärmeellä leikkii

Hän huutaa soitetaan kuolema sievemmin se on
mestari
Saksasta tullut
hän huutaa vetäkää viuluja pimeämmin sitten nousette
savuna ilmaan
niin teillä on hauta pilvissä se ei ole ahdas maata

(Ote runon keskivaiheilta; suom. Tuomas Anhava)

Mainokset
4 kommenttia leave one →
  1. Teppo Paulasto permalink
    Touko 27, 2010 21:09

    Jonathan Littellin romaanin Hyväntahtoiset päähenkilö, SD-upseeri Maximilian Aue miettii myös juutalaisten tuhoamista, ja päätyy johtopäätökseen, että toiminta ei ollut järkevää eikä kustannustehokasta(vaikkakin ideologisesti ymmärrettävää): suunnattomat määrät junia, joilla olisi voitu kuljettaa sotilaita ja näiden tarvikkeita käytettiin juutalaisten rahtaamiseen tuhoamisleireille tilanteessa, jossa Saksa oli jo joutumassa tappiolle. Kaiken lisäksi juutalaiset olivat tuottavaa väkeä, jonka eliminointi aiheutti haittaa Saksan sotaponnistuksille.

    Kieltämättä leiri vetää aika hiljaiseksi, kaikki lienee jo sanottu. Lievästä ahtaan paikan kammosta kärsivää kammotti eniten pieni koppi, jonne tungettiin tusina ihmistä tukehtumaan ja taistelemaan pääsystä pienen ilma-aukon kohdalle.

  2. Touko 27, 2010 22:08

    Logistiikasta sanot suunnilleen kuin Landtman (etunimi?) jotain 16-tuntisessa leffassaan nimeltä Shoah. Se näytettiin Suomen televisiossa kauan sitten muistaakseni 8-tuntisena, en muista kuinka monessa osassa. Hyvin järjestelmällinen kuvaus.

    Oletko lukenut Primo Levin Jaksollinen järjestelmä? Siinä on sanottu käsittääkseni kaikki mitä Auschwitz-Birkenausta voi sanoa.

    En menisi mistään hinnasta sinne.

  3. Veera permalink
    Touko 27, 2010 23:13

    Minkälaista se järjestelmällinen kiduttaminen oli? Siis huvikseen kiduttamista vai rangaistuksena? Luulen jokatapauksessa, että kiduttaminen on väistämätöntä kansanmurhissa. Ehkä sen tarkoituksena on heikentää uhrien henkistä ja fyysistä vastarintaa, jolloin tappaviksi vietävän ihmislauman logistinenkin hallitseminen on helpompaa. Tai sitten kiduttaminen on alistavan osapuolen yritys pysytellä mahdollisimman brutaalina jotta minkäänlainen empatia tai homman kyseenalaistaminen ei nouse pintaan – tämä on varmaan kaikelle väkivallalle tyypillistä eli sitä pitää ruokkia ja vahvistaa harjoittamalla yhä enemmän ja rankempaa väkivaltaa, jotta ihminen pysyy kokoajan ikäänkuin ohjelmoituna toimintaansa. Mutta hyvä kysymys.

  4. Touko 28, 2010 12:46

    Veera: kiduttamista pääasiassa rangaistukseksi esim. karkausyrityksistä. Juuri tuota koppeihin sullomista tai esim roikottamista käsistä niin että hartiat hajosivat ja uhri tukehtui. Pelotevaikutus kiduttamisella on varmaan ollut, mutta en kyllä silti ymmärrä lainkaan. Tai en tietenkään ymmärrä koko juttua.

    Nuo kaikki edellämainitut kirjat ovat pääasiassa tuttuja. Pystyn paremmin lukemaan keskitysleirejä koskevaa tietokirjallisuutta kuin eläytyvää proosaa tai muistelmia, kerta kaikkiaan ne ihmiskohtalot ovat mulle liikaa. Ja Celanin runo on mulle se suurin ja pyhin kuvaus leireistä.

    Minä pystyin kyllä ihan hyvin katsomaan läpi Auschwitzin ja Birkenaun, kyllä siellä sinänsä uskaltaa käydä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: