Skip to content

Oblomovilaisia ongelmia

helmikuu 22, 2010

Riikka Heinonen:

Sanomatalossa työskentelevä kokkiystäväni viettää usein iltojaan talon baarissa. Hän on huomannut, että lehtitalon toimittajat ovat aina kovimmassa humalassa. Olen itsekin toimittaja, lehtineekeri, enkä ihmettele, miksi tämä ammattikunta alkoholisoituu tavallista nopeammin.

Samainen ystäväni arvelee minun tienaavan leipäni kivuttomasti. Saanhan vapaana toimittajana jäädä kotiin naputtelemaan silloin, kun hän hikoilee keittiössä kokkihattu vinossa ja paita parmesaanissa. Minun työpaikkani on koti. Se ei aina ole hyvä asia. Kun pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen kierähtää työpisteen vieressä odottavaan sänkyyn tietoisena siitä, että muutaman tunnin unien jälkeen on kohottauduttava takaisin sorvin ääreen, alkaa todella kaivata ulkopuoliseen elämään palauttavaa työmatkaa.

Kevyinkään teksti ei synny tyhjästä, eikä ilman perselihaksia. Harmittomimmankin ”Sateiseen säähän sopivat talvikengät” -kehittelyn takana on tuntikausien työ: näkökulman hahmottelua, haastateltavan metsästystä, haastattelurungon rakentamista, haastattelun sopimista, haastattelua, haastattelun purkua, kirjoittamista ja hiomista.

Tyhjän paperin pelon voittaneellakin on kirjallisia esteitä ylitettävänään. Oblomovilla oli vaikeuksia saada kirje valmiiksi, että ja kun -sanat eivät löytäneet oikeita paikkojaan paperilla. Jos tekstiä miettii liikaa, se ei ehkä valmistu milloinkaan.

Aina ei myöskään ole helppoa löytää tuoretta näkökulmaa toistuviin aiheisiin. Olen kirjoittanut neljänä peräkkäisenä kesänä erilaisista grilliherkuista. Kertonut lukijoille, kuinka saadaan Grillaamalla makua kesään, loihditaan Kevyttä grillistä tai laitetaan lihan sijasta Kasviksia grilliin. Nyt kevät lähestyy taas uhkaavasti. Mitä ihmettä pallogrilliin pitäisi tänä vuonna tunkea? Olisiko nyt uskaltauduttava kertomaan jo ihan tavallisista makkaroista?

Puhumattakaan merkkimäärissä pysymisestä, kill your darlingsin aiheuttama tuska lienee jokaiselle työkseen kirjoittavalle tuttua. Tästäkin jutusta jouduin poistamaan toistuvia aiheita käsittelevän hauskan listan ja pidemmän kuvauksen kirjoittajan oblomovilaisista haasteista.

Advertisements
One Comment leave one →
  1. sarolehti permalink*
    helmikuu 24, 2010 00:37

    Ei työ tunnu todelliselta työltä, jos ei siihen liity työmatkaa. Työmatka on riitti, jonka aikana on tarkoitus katsella utuisin silmin vastaantulijoita. Ja horisonttia, koska silmätkin tarvitsevat liikuntaa ja terästystä. (Mark)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: