Skip to content

Hesarin uusi erikoisraati

helmikuu 21, 2010

Aleksis Salusjärvi:

Hesarin esikoiskilpailuraati päivitettiin NYT-liitteen tasolle. Maamme toiseksi suurin kirjallisuuspalkinto jaetaan tästedes harrastelijavoimin.

Showmies Jukka ’pyöveli’ Petäjä on siis historiaa. Kuulemani mukaan hän ei lukenut saamaansa palautetta nippukritiikistä, koska haluaa ”säilyttää riippumattomuutensa”. Äkkiseltään voisi tosin luulla, että sanomalehtikriitikko tekee journalismia eli että hänen työnsä olisi julkista. Tilanteen täydellinen naurettavuus paljastuu kuitenkin vasta siinä, että herran molemmat esimiehet kuittasivat pyyhkeet. Maestro itse lähetettiin Amerikkaan Dan Brownin fanihaastatteluun.

Suvi Aholakin siirtyy kuivakan asenteensa kanssa sivuun. Hän ei ehkä ole värikkäin saati osuvimmin asioita hahmottava kriitikko, mutta vuosien kokemuksella Aholan panos raadin uskottavuuden suhteen oli näkyvä. Hänellä on perspektiiviä, joka kirjallisuuden arvottamisessa on keskeistä.

Esikoisraadin uskottavuuden vakava ja lopullinen kolaus on kuitenkin Mervi Kantokorvesta luopuminen. Hän on tehnyt työtään puhuttelevalla perusteellisuudella. Kantokorpi on seurannut kirjallisuuskeskusteluja rakenteiden ulkopuolellakin ja ilmaissut kantansa aina selvästi osoittaen moraalia ja kauaskatseisuutta. Soitin Kantokorvelle ja kysyin taustoja. Hän sanoi, että raadin vaihtaminen oli hänen toiveensa: ”Olin 12 vuotta mukana ja alkoi tuntua siltä, että esikoiskirjojen arvioimiseen tarvitaan uusia nuoria tyyppejä. Ajatus, että sama porukka jatkaa ei tuntunut hyvältä. Uusi raati saa tehdä omat linjauksensa ja edustaa uutta aikaa.”

Tästä on varmaan kaikkien helppo olla samaa mieltä. Uutta raatia Kantokorpi ei viisaasti halua arvostella. Esikoiskisan tuleva suhtautuminen kirjallisuuden uusiin muotoihin (tarvepainatteet ja digikirjallisuus) tosin herättää hänen uteliaisuutensa.

No, keitäs sieltä raadista nyt sitten löytyy?

Esa Mäkinen (HS) on perus-ok tyyppi, raatimäskiä. Hän on nimellispätevä valtiotieteiden maisteri ja parissa käänteessä väläyttänyt journalistin kykyään. Nuori vielä ja taustansa takia heppoinen kaveri.

Sanna Kangasniemi (HS) on vaikea tapaus. Ne kolumnit. Kirjallinen itseilmaisu hipoo nollaa, ja tehokeinona hänen repertoaaristaan löytyy mm. vähän niinku epäuskottava kertoja. Sisältö tekstiin on raavittu ihanista yhdentekevistä jutuista. Mihinkään oikeaan asiaan ei luoja nähköön kannata sanomalehdessä tarttua. Harvoin pääsee näkemään, että ihminen vapaaehtoisesti tekeytyy tyhjäpäiseksi.

Aki Salmela on nuorehko runoilija ja kirjallisuuden sisäpiiriläinen, älykkönä pidetty tyyppi. Tässä raadissa hän on edukseen, muttei mikään unelmavalinta. Salmelan kirjallisuuskäsitys näyttää tukeutuvan kirjallisuusinstituutioihin ja hänen työmoraalinsa on joskus löyhä, hän on niin sanotusti vaarassa antaa jo etukäteen itselleen anteeksi.

Ulkoapäin näyttää siltä, jos vertaus sallitaan, että Hesari on vaihtanut lahonneen talon ässäarpoihin. Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen, sillä tärkein raatilainen pysyy, Antti Majander. Hän  on tietenkin koko oopperan kapellimestari. Taitavana diplomaattina hän ei ota kantaa esikoiskilpailun kyseenalaisiin puoliin väittäen palvelevansa ”miljoonaa lukijaa”. Valta näyttää silti maistuvan, varsinkin jos sitä voi käyttää peitellysti.

On jännä nähdä, minkälaiseksi sirkus tänä vuonna kasvaa. Raadin perusteella kilpailua pyritään kursimaan nuorekkaammaksi, mikä lienee Hesarin brändin markkinointistrategia ylipäätään. Jos näin on, tullee kirjailijat henkilöinä nousemaan entisestään teoksien kustannuksella. Kenethän Majander nakittaa kysymään kaikki ne kiusalliset kysymykset? Ei kai Mäkistä sentään.

Hyvä on pitää mielessä sekin, että juuri raati tekee palkinnon, määrittää sen aseman ja merkityksen. Esimerkiksi Finlandia on rahvaan palkinto, jonka tarkoitus on paavolippostuomareilla myydä kirjoja niiden sisällöstä huolimatta. Hesarin esikoispalkinto jakautuu nyt kahtaalle: nuori jury palvelee kyllä tarkoitustaan teoksien kohderyhmänä – samalla he ovat mitä sopivinta ainesta lehtensä kauppaamiseen tosi-tv-tuomaristo -formaatilla.

Advertisements
6 kommenttia leave one →
  1. helmikuu 21, 2010 17:11

    Hyvä kirjoitus, Aksu. Epäilemättä tulen seuranneeksi (kuten muutenkin) tämän vuoden esikoisten mittelöä. Kiinnostavaa nähdä kuinka runous tulee asettumaan tuossa kilpailussa, kuinka paljon sille uskalletaan antaa jalansijaa.

  2. sarolehti permalink*
    helmikuu 23, 2010 23:58

    Vaativaa on ryhtyä arvioimaan raatilaisten ammattitaitoa, itse en uskaltaisi sitä tehdä. Onnistuneen ratkaisun kannalta lienee tärkeää raadin heterogeenisyys, ja se, että raatilaiset kykenevät keskinäiseen kommunikointiin, ja erityisesti kommunikointiin itsensä kanssa. Muistan ajat, kun olin nuorena jolppina erään maakuntalehden avustavana kirjallisuuskriitikkona. Kirjoitin näppäriä dekkariarvosteluja sivaltavin sanoin, tajuamatta paljoakaan koko genrestä. No, eräs kollegani sanoi, että kriitikko pääsee paremmalle tuntiliksalle kun hän lukee vain takakansitekstin, ensimmäisen sivun ja keskeltä kymmenen sivua. Hän sanoi, että kun älyä vaan riittää, lukemisesta ja kirjoittamisesta selviää parissa tunnissa.
    No, minä sentään luin kirjat kokonaan, mutta kyllä se meikäläiselläkin oli aika ”älypainotteista” se arviointimenetelmäni. Kyllä tuntui herkulliselta, kun sai huitaista kirjailijaa päin näköä jonkin kirjallisuudentutkijan kehittämän teorian voimin!
    Miten tämä liittyy esikoiskirjaraadin arviointikykyyn? Ei varmaan mitenkään. Mutta eikö Hesarilla ole kilpailun järjestäjänä oikeus ja velvollisuus itse valita raatinsa? Ja mitä tulee salattuun vallankäyttöön, eihän sitä pysty mitenkään mittaamaan, että kuinka paljon vallan osuudesta on näkyvää, ja kuinka paljon on näkymätöntä. Vai pystyykö?
    (Mark)

  3. aleksis salusjärvi permalink
    helmikuu 24, 2010 15:59

    Hesarin raadin pöyhimiseen on tarvetta kilpailun suuren julkisuusarvon takia sekä sen esikoiskirjallisuuden erilaisiin painotuksiin ohjaavien yhteenvetojen johdosta. Antti Majander on itse fiksusti sanonut, että kirjallisuuden kilpailuttaminen on järjetöntä, mutta se avaa mahdollisuuden nostaa kirjallisuuden merkityksiä kilpailun tiimoilta.

    Olen takavuosina seurannut läheltä loppukilpailuun ajautuneita kirjailijoita ja tunnen kolme kilpailun voittanutta skribenttiä. Tilanteeni ei liene harvinainen, sillä kirjoittamiseen sitoutuneet ihmiset ajautuvat helposti juttusille eri yhteyksissä tämän kokoisessa maassa.

    Hesarin raadin työssä painottuu julksisuus lähes poskettomiin mittoihin. Kun palkinnon antaja on Euroopankin mittaluokassa järkälemäinen tiedotusväline ja kun se operoi palkinnon saajaehdokkaita Suomen suurimmilla kirjamessuilla, on lopputuloksena näkyvyyttä isolla ännällä.

    Esikoiskirjailijat joutuvat alistumaan kilpailun ehtoihin eli voittaessaan antamaan naamansa c1:een luonnollisessa koossa ja selittämään taustojaan, viime aikoina on lisänä saatu myös oman tuotoksen tuotteistaminen. Jälki on paikoin rumaa.

    Tähän asti raati on toiminut asiapohjalta, jota on sitten tarpeen vaatiessa venytetty kysymyksin, kuten: ”miksi yleisössä istuvien ihmisten olisi ostettava juuri sinun kirjasi.” Raadin jäsenet olivat vuosia kriitikkoina työskennelleitä hesarin kulttuuritoimittajia sekä yliopiston tutkija. Nyt raati koostuu nuorista journalisteista, ei kriitikoista, sekä nuoresta runoilijasta. Heidän on luotava painotukset ja löydettävä teoksista mielekkyys ja ilmaistava ne osuvin kysymyksin messujen päälavalla ensi syksynä.

    Se, mihin rahvas, eli minä, törmää, ei ole raadin ryhmädynamiikka tai edes arviointikyky. Lukijoina ja kuulijoina meille tarjoillaan vuoden 2010 esikoiskirjailijoita ja teosten teemoja. Kun tähän työhön laitetaan journalisteja tutkijoiden ja kriitikkojen sijaan, on oletettavaa että myös viitekehys muuttuu. Olen huolissani, koska tuntemani kirjailijat ovat puhuneet kilapailukandidaatteina ja voittajina tymyyksiä, koska heiltä on kysytty tymiä. Olen huolissani, koska hesari yhdistää esikoiskilpailussa kirjallisuuden merkitykset ”miljoonalle lukijalle” sopivaan annoskokoon, eli on suuressa vaarassa tehdä kirjallisuudesta viihdettä merkitysten esiin tuomisen sijaan.

    Mitä taas tulee vallankäyttöön, se on helppo nähdä maalaisjärjellä. Esikoisraadissa on niin vähän rakenteita (kuten useimmissa asioissa), että ihmiset eivät voi piiloutua niiden taakse. Se on tietysti siunauksellista. Kun sitten kysyy vallankäytön perusteita, saa joko suoran vastauksen (ei peiteltyä vallankäyttöä), eufemismeja (vallankäytön vähättely) tai olosuhteisiin ja muihin, kuten ”miljoonaan lukijaan” vetoamista (peitelty vallankäyttö).

  4. helmikuu 24, 2010 17:03

    Hesarilla on oikeus ja velvollisuus valita raatinsa, ilman muuta. Mutta on siitä minusta silti hyvä keskustella minkälainen se on ja kuinka se käyttäytyy (ja näyttäytyy) (vaikkei sillä taida merkitystä kenties ollakaan?), sillä tällaiset raadit ohjaavat aikalailla suomalaisten lukemista. Velvollisuus on hyvä sana, ajankohtainenkin – viime raadin viimeinen vuoro osoitti, että se (tai sen osa) kykenee myös melko törkeästi rikkomaan velvollisuuttaan, niin tahtoessaan. Tietenkin voi ajatella, että Hesari tekee asian suhteen miten tahtoo, niinhän se onkin. Mutta ajattelen niin, että kisasta on muodostunut myös tärkeä kirjallinen instituutio, jolla on suuri merkitys ja näin ollen siitä pitäisikin tuntea (ja kantaa) vastuuta, myös yhteiskunnallisesti.

  5. sarolehti permalink*
    helmikuu 24, 2010 18:12

    Eikös sama kilpailu ollut aikaisemin nimeltään J.H. Erkon kirjoituskilpailu? Silloin muistaakseni myös julkaisemattomat kirjoittajat siihen osallistuivat, tai ainoastaan julkaisemattomat. (mark)

    • Markku A. permalink
      maaliskuu 3, 2010 13:05

      Ei, vaan J. H. Erkon kirjoituskilpailuahan järjestetään edelleen. Sen sijaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto oli aiemmin nimeltään J. H. Erkon palkinto ja se jaettiin vuoden parhaalle esikoisteokselle, kuten nykyäänkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: