Skip to content

Runous on henkimaailman hommia, ja leviää kuin tauti.

helmikuu 2, 2010

Mark Mallon:

Välillä tapahtuu outoja asioita. Eräänä iltapäivänä pari viikkoa sitten mietin, miten runous vaikuttaa mihinkin, tai vaikuttaako juuri mihinkään. Torkahdin hetkeksi, ja kun heräsin, olin varma vastauksesta: runous on salakieltä joka vaikuttaa alitajunnan kautta ajatuksiimme ja toimintaamme, huomattavasti laajempaan ihmisryhmään kuin ensin luulisi. Mutta suurin osa lukijoista ottaa runot muiden ihmisten käyttäytymisen ja puheen kautta tiedostamattaan vastaan. Runous on koodikieltä, joka leviää ihmisestä toiseen kuin tauti. Itämisaika on viikko, vuosi, tai pari sukupolvea.

Viime keskiviikkona oli Aregemia-runoteokseni viimeisen oikolukukierroksen vihoviimeinen deadline. Keskiviikon vastaisena yönä, kun pakkanen paukutti kotitupamme seiniä, näin unen, jossa istuin Sannan ja parin muun ihmisen kanssa, joita en nyt muista, Särön toimiston keittiössä. Unessa oli aamuyö. Istuimme liikkumatta ja puhumatta, katsoimme ilmeettöminä eteemme. Keittiö oli hämärä. Tunnelma oli painostava, kuin David Lynchin elokuvan Lost Highway alussa, jossa pariskunta löytää videonauhoja talonsa portailta, joissa kuvataan heidän taloaan sisäpuolelta, sitten pariskuntaa nukkumassa, ja sitten… tapahtuu kaikkea pelottavaa.

Istuimme siis keittiössä. Metallioven takaa kuului ryminää, karjuntaa ja kalsketta. Nyt älkää naurako. Avasin oven. Se, joka karjui, oli eräs runoni. Se näytti pedolta, pahakasvoiselta ihmishirviöltä, jonka rintaan oli ikään kuin kirjoitettu runon säkeet. Olento karjui: Minä en halua tulla julkaistuksi! Te perkeleet, poistakaa minut sieltä! Muuten pahuus leviää tältä puolen joukkoonne!

Runoilijan sepittämältä pikku sadultahan tuo kuulostaa. Mutta jo unessa mietin, mitäköhän kustannustoimittajani tuumaisi, jos vaatisin viime hetkellä runon poistamista – turvallisuussyistä. Mietin asiaa vielä aamulla heräillessäni. Päätin ummistaa silmäni pedon esittämältä uhalta. Sitä paitsi olin jo unohtanut, mistä runosta oli kyse. Enkös unohtanutkin. Mutta ehkä tunnistaisin sen äänestä.

Hei, ei tämä ole mikään mainos.

Mainokset
22 kommenttia leave one →
  1. Veera permalink
    helmikuu 2, 2010 23:20

    Siisti ”uni”!

  2. helmikuu 2, 2010 23:50

    Mark kertoi unen mulle kun oltiin hiihtolenkillä pimeässä metsässä – samassa jokin puiden alla hurahti kovaäänisesti käyntiin. Runo itse? Ei, se oli jokin laite, ehkä pumppu siinä Humlan majan luona (mutta kuka käytti vettä pimeässä Humlan majassa – se Markin runoko?)

    Markin alastulo ladulle oli näyttävä. Oma säikähdykseni oli rationaalisen viileä, hupsista vain. Sanoin kuitenkin Markille että lisätään vauhtia.

    Mutta se mitä Mark tässä sanoo on myös mielenkiintoista: ”runous on salakieltä joka vaikuttaa alitajunnan kautta ajatuksiimme ja toimintaamme, huomattavasti laajempaan ihmisryhmään kuin ensin luulisi. Mutta suurin osa lukijoista ottaa runot muiden ihmisten käyttäytymisen ja puheen kautta tiedostamattaan vastaan. Runous on koodikieltä, joka leviää ihmisestä toiseen…”

    Tässä on vain se, että vaikka tämä on varmasti totta, eikö se päde kaikkeen muuhunkin kirjalliseen tai numeraaliseen, esimerkiksi konepajainsinöörin työssään tekemiin laskelmiin tai koululaisen oppikirjasta lukemiin asioihin jne. Tällä en tarkoita vesittää Markin lausumaa vaan sanoa, että tämä teknis-matemaattis-markkinataloudellinen yhteiskuntamme muovaa meitä koko ajan kaavamaisnumeraalisemmiksi tai kuten yksi Runeberg-palkintoehdokas G.B. Ilvesheimo hienosti sanoi Uusimaassa, noin suurinpiirtein: rationaalisuus on maailmakuvana mahdoton. Se näkyy mm lisääntyneenä masennuksena ja toimintakyvyttömyytenä. (Loppuosa tuosta oli suora lainaus)

    Siis voisiko tästä yhteenvetona sanoa: teknistaloudellinen teksti muokkaa meidän tajuntaamme. Ponnistelemme joka päivä ollaksemme parempia, toimivampia kaavoja. – Ja tässä suhteessa Markin runot ovat vastalääkettä.

  3. sarolehti permalink*
    helmikuu 3, 2010 00:42

    Oikse uni? Taidan olla nyt ”kapakassa”. Onko täällä netti? (Maark)

  4. sarolehti permalink*
    helmikuu 3, 2010 00:43

    Kun katson ikkunasta, näkyy valtavasti ”lunta”. (Mark)

  5. helmikuu 3, 2010 11:22

    Joskus lumikin on vain ”lunta”.

    Onnea runokirjasta, Mark!

    • sarolehti permalink*
      helmikuu 4, 2010 13:17

      Kiitos onnitteluista, Maaria!
      (Maark).

  6. helmikuu 3, 2010 21:24

    No en mä olis tullutkaan teidän kanssa hiihtämään.

  7. sarolehti permalink*
    helmikuu 3, 2010 21:33

    JS on kuullut taas ääniä hiihtoladulla, ja vieläpä kuvitteli minut seuraansa! Kaunista! -M

  8. sarolehti permalink*
    helmikuu 4, 2010 00:27

    JS:lle haluan todeta seuraavaa: toki konepajainsinöörin laskelmat, tietokirja ja vaikkapa kaunokirjallinen proosakin vaikuttaa meihin, jopa alitajuntaamme. Mutta ei niin salakavalan kalvavasti kuin runot. Luettelemissasi vaikuttamisen muodoissa on nähtävissä mielekkyys. Runoissa ei ole mielekkyyttä, ainakaan perusteltavissa olevalla tavalla. Katsos: koneet, koulukirjat, talousjärjestelmät, ne ovat olemisemme perusmaisemaa, näyttämöä. Kun niihin alkaa liittyä muistoja, ne muuttuvat näyttelijöiksi. Kaunokirjallinen proosateos on katsoja. Runo on se, joka luo katsojalle tunteen, että kohta alkaa tapahtua. Mutta mitään ei tapahdu. (Mark)

  9. helmikuu 4, 2010 09:56

    Runot on tylsiä.

  10. sarolehti permalink*
    helmikuu 4, 2010 13:14

    Eikä ole. (MM)

  11. Veera permalink
    helmikuu 4, 2010 14:35

    On ne, paitsi sellaiset joihin on lisätty edes yhdet ”lainausmerkit”. Lainausmerkit, siis ” ”, osoittavat, että sanaa on käytetty tavallisesta poikkeavassa merkityksessä. Runot, joissa on paljon ” ” (siis paljon sanoja eriskummallisessa merkityksissä) futaa!

  12. helmikuu 6, 2010 01:02

    Jokainen joka sanoo runoja tylsiksi on koira (ilman symbioosia). Mutta minusta kyllä nimenomaan erinäiset laskelmat ovat niitä kaikkein salakavalimpia alitajunnan meemejä tai goleemejä.

  13. helmikuu 6, 2010 11:54

    Kirjoitin yllä mielestäni aika hienon pienoistutkielman runouden ja koneinsinöörin (ja proosan) keskinäisistä suhteista todellisuuden ilmennysmaailmassa, ja kyllä se vain niin on, että jos joku reagoi siihen niinkin rahvaanomaisesti kuin sanomalla ”runot ovat tylsiä”, hän on todennäköisesti prosaisti. (MM)

    • J.S. permalink
      helmikuu 8, 2010 14:03

      Törkeä väite Mark! Ei yhden Tiinan takia saa mustamaalata koko pohjasakkaa!

  14. helmikuu 9, 2010 09:54

    J! Mene takaisin viemäriin! Heti! (Tulen kohta perässä.)

  15. helmikuu 10, 2010 08:27

    Jäi mietityttämään voiko runo olla tylsä vai huono? Vai peräti molempia. Toisaalta joskus runon (kokonaisuudesta riippuen) tarkoitus saattaa juuri olla se huonous (tämä lienee kuitenkin yleisesti vain runoilijan takaovi epäonnistumiselle) tai se tylsyys (puisevuus on sekin toisaalta taito, mielenkiertymä). Toisaalta olemalla epäkiinnostava, se voi olla hyvä, mutta turha. Turha ja huono runo lienee pahin mahdollinen yhdistelmä kuitenkin.

    • sarolehti permalink*
      helmikuu 10, 2010 12:48

      Oli hauska saada blogiin kaikkien nähtäville turha ja huono runo! Lähettäisikö joku? (Mark)

  16. Veera permalink
    helmikuu 10, 2010 16:58

    Mä voisin lähettää mutta en ennenkuin asian tiimoilta järjestetään kilpailu ja luvataan mahtavat palkinnot.

    • sarolehti permalink*
      helmikuu 10, 2010 17:01

      Viisi euroa palkintoa ja nimi ja kuva Säröön: tämä tyyppi kirjoitti blogiin huonoimman ja turhimman runon.

  17. Veera permalink
    helmikuu 10, 2010 17:12

    Seuraavan numeron kanteen?

    • sarolehti permalink*
      helmikuu 10, 2010 18:21

      Ei, vaan todella, todella pienellä jonnekin mainosten sekaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: