Skip to content

Matkatuliaisina kirjoittamisen kaavoja

tammikuu 6, 2010

Eija Mäkinen:

Vietin joulun Lontoossa ja tapani mukaan kolusin paikallisia kirjakauppoja. Eniten aikaa kulutin Sohossa sijaitsevassa Foylesissa, viisi kerrosta käsittävässä aarreaitassa. Lippulaivaa vuosikymmeniä hallinnut, vuonna 1999 kuollut Christina Foyle oli legendaarinen hahmo, mutta hänen johtamisperiaatteensa ja toimintatapansa (joista osa mainitaan Wikipediassa) olivat vähällä ajaa yrityksen konkurssiin. Nyttemmin kirjakauppa on ottanut käyttöön uudenlaisen luokitusjärjestelmän ja modernisoinut kassakäytäntönsä.

Niin monia kiehtovia opuksia, niin vähän aikaa — ja niin heikot käsivoimat. Toki myös matkatavararajoitukset pakottivat jättämään suurimman osan mieltä ja hyppysiä polttaneista kirjoista hyllyynsä. Teatterifriikki kun olen, kotiin asti kulkeutuivat mm. Helen Mirrenin ja Anthony Sherin elämäkerrat.

Ikuisena opiskelijana nappasin mukaani myös kirjoittamisen oppaita: jo vuonna 2000 ilmestyneen, kauhun kuninkaaksi nimetyn Stephen Kingin On Writing (Teos on käännetty myös suomeksi, kustantajana on Tammi. Markku Soikkelin arvostelu kirjasta löytyy täältä.). Löysin myös L. Peat O´Neilin kovasti kehutun teoksen Travel Writing (Ja vastaan saman tien: ei, rahavarantoni eivät toistaiseksi salli minun heittäytyä seikkailumatkailijan rooliin. Valitettavasti.).

Kingin kirjaa minulle oli suositeltu aiemmin jo useasti, ja selailu paljasti myös matkailuun keskittyvän kirjoittamisen oppaan sisältävän kosolti yleispäteviä kirjoittamisen vinkkejä. Niistä lisää myöhemmin, mutta tähän kopioin Kingin 19-vuotiaana saaman kaavan, jota hän on siitä asti noudattanut.

Formula: 2nd Draft = 1st Draft — 10%.

Olen samaa mieltä siitä, että tiivistäminen ja kiteyttäminen parantavat usein tekstiä, mutta täysin en niele ikuisen lyhentämisen kehotusta. Mitä pidempään olen työskennellyt ammattikirjoittajana, sitä vahvemmin olen oppinut arvostamaan sisältöä. Sen tulisi määrätä tekstin — olipa kyse luovasta kirjoittamisesta tai työteksteistä — lopullinen mitta. Miksi venyttää juttua, jos sanottavaa ei kerta kaikkiaan ole? Tai miksi lyhentää, jos aihe antaa syyn käsitellä sitä pidemmin? Keinotekoiset merkki-, liuska- ja sivumäärät tulisi jo ohittaa, toisin sanoen sisältö sanelkoon muodon.

Mainokset
7 kommenttia leave one →
  1. Sanna permalink
    tammikuu 6, 2010 19:04

    Funkkiksen perussääntö ”form follows funktion” toimii siis yhtä hyvin tekstin kanssa kuin arkkitehtuurissa ja taideteollisessa suunnittelussakin.

  2. sarolehti permalink*
    tammikuu 6, 2010 19:22

    Terve Sanna, olisi joskus hauska kokeilla Särössä sitä, että kaikille kirjoittajille annettaisiin vapaat kädet. Aiheen käsittelytavan ja näkökulman saisi muuttaa kesken prosessin, jos materiaalin kokoaminen tai haastateltavan tarinat ja vastaukset antavat siihen perustelut. Pituuden jokainen saisi valita itse, mutta huom! aineiston ehdoilla, ei vain kikkailun vuoksi. Syntyneiden tekstien pohjalta valokuvaajat ja kuvataiteilijat saisivat vapaasti toteuttaa kuvituksen. Ja vapaat kädet myös taittajille! Kuulostaako fiaskolta? :)

    Eija

  3. sarolehti permalink*
    tammikuu 7, 2010 00:07

    Eija, tarkoitatko siis asiatekstejä, vai kaunokirjallista tuotantoa? Niin, taiteessahan on muutenkin vapaampaa – kyllähän romaaniin esimerkiksi tarpeen tullen kirjoitetaan runoa. Mutta ”asiakirjoittamisen kokeellistamissärö” voisi olla mielenkiintoinen ja hyödyllinenkin projekti. (Mark)

    • sarolehti permalink*
      tammikuu 7, 2010 09:59

      Mielessäni olivat pääasiassa asiatekstit sekä printtimediaan tarkoitetut jutut, joita usein kahlitsevat tiukat muodon vaatimukset. On totta, että Särössä irrotellaan jo nyt huomattavasti villimmin kuin monissa muissa julkaisuissa. Siksi pidänkin siitä niin paljon. :D

      Eija

  4. Sanna permalink
    tammikuu 7, 2010 17:52

    Juu, kyllä Särössä joustellaan aina tarpeen mukaan. Tietysti jos artikkeli tulee vasta taittovaiheessa käsiin, sille on huomattavasti tiukemmat laajuusvaatimukset kuin silloin, jos se on hyvissä ajoin toimitussihteeristön luettavissa. Lehden sivumäärä vain asettelee jonkinlaiset rajat, ja sivumäärän sanelee rahoitus.
    Mutta mutta, tuosta täytyy lähteä kehittämään Säröä edelleen. Minä ainakin odotan innolla mitä Anne Mölsän kyselyn tulokset kertovat. Mikä onkaan toimituksen ihanne Särö? Ja miten lähelle sitä voimme päästä?

  5. sarolehti permalink*
    tammikuu 8, 2010 00:11

    Erityisen kiinnostavaa on tietää, kuinka paljon toimituksen Ihanne-Särö poikkeaa lukijoiden Ihanne-Säröstä. Oliko oikein kirjoittaa ihanne isolla iillä? Sanna unohti väliviivan. (Mark)

  6. Veera permalink
    tammikuu 8, 2010 12:01

    Lukijana haluan saattaa tietoonne, että minun Ihanne-Säröni on sellainen kuin on toimituksen Ihanne-Särö. Haluan lehden, jonka jokainen rivi huokuu toimituksen Ihanteita. Jos nämä lehden Ihanteet eivät sitten vastaa omia Ihanteitani ei siinä mitään, koska Yllätykset ovat aina arvokkaita. Ja jos ne Yllätykset sitten ovat tosi huonoja niin voinhan aina lakata lukemasta lehteä. Täytyy muistaa että se jonkun lukijan Ihanne-Särö on jonkun toisen lukijan Epäihanne-Särö, joten lopulta ne toimituksen Ihanteet ovat sitten kuitenkin niitä tärkeimpiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: