Skip to content

Pyhän savun tilojen puolesta

joulukuu 16, 2009

Mark Mallon:

Petri Pietiläisen muutaman päivän takainen purkaus  Särön blogissa kirjoittamisesta ja tupakasta  rohkaisi minua tarttumaan ongelmaan, jota olen salaa pitänyt nyrkissäni puolisentoista vuotta.

En ole kirjoittanut Suomessa yhtään uutta runoa enkä yhtäkään pääkirjoitusta sen jälkeen kun tupakkalaki astui täyteen voimaansa viime kesänä. Tiukennuksen jälkeen en ole myöskään sopinut Suomessa ainoatakaan aivoriihtä tai muutakaan palaveria kapakkaan, enkä juuri muuallekaan.

Nikotiinin ja alkoholin yhdistelmä luo kummitusmaista paloa, jossa tarkkasilmäinen erottaa maagisia, itseään toteuttavia säkeitä ja kuvia. Kapakoiden pöydissä olen aistinut ajan ja paikan henkeä, luonut maailmoja joista olen jälkeenpäin saanut olla ylpeä, ja jotka olen tehnyt muiden ihmisten koettaviksi. Hiljaisia ja selviä tiloja, kuten kirjastojen lukusaleja, olen vuorostaan tarvinnut kirjoitusten työstämiseen.

Väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että en ole ketjupolttaja, enkä tee läheskään kaikkea kirjallista työtä, esimerkiksi tätä tekstiä täällä berliiniläisessä nettikahvilassa, alkoholin ja tupakan voimin.

Luovuuden tai ylipäätänsä aivotoiminnan tukkeita poistan mieluummin liikunnalla kuin päihteillä. Mutta näkyjen alkusykähdys kohti kirjallista maailmaa, siis kohti todellisuutta, toteutuu siellä, missä pääkopan vanteita löysäävät muutkin kuin minä, mieluiten tupakantuoksussa, oluen tai viinin kanssa nautittuna — samoissa olosuhteissa, joissa Särö-lehti ja Särön kirjoittajakoulutus aikoinaan perustettiin.

Vihaan Suomen hygieenis-rationalistista nykyolemusta, jossa keskitien kulkijat mahtimielisyydessään karsivat yhteiskunnan rönsyt ja aluskasvullisuuden, näkemättä, että ne voivat olla toisten ihmisten hengenravintoa ja elämänlankoja.

En käsitä, miksi Suomen kansa, jota olen joskus pitänyt ihmeellisenä ja kummallisena, sydämellisenä ja jotenkin kirjallis-shamanistisena, äänestää itselleen päättäjiä, jotka yhdellä kädellä pakottavat kaikkia kansalaisia maksamaan tv-luvan ja toisella kädellä karsivat kirjastoja ja nuorisotiloja. Annamme tekopyhän nitistää pyhän.

Mitäs sanotte, löytyyköhän meistä suomalaisista reunaehtoihmisistä sen verran potkua, että perustaisimme valtakunnallisen yksityisten tupakkaklubien verkoston, tai edes klubin sinne tänne ympäri maata, että saisimme kirkkaan usvaisia tiloja, joissa voisimme kirjoittaa, piirtää, palaveroida, juoda hissukeen kahvia tai olutta, polttaa sikaria tai tupakkaa, ja järjestää vaikka privaatteja runoiltoja?

Kommentoikaa tähän tai lähettäkää minulle sähköpostia: mark piste mallon ät gmail piste com. Ja muistakaa, hyvät kansalaiset, näihin tiloihin tuleminen ei ole mikään pakko.

Mainokset
6 kommenttia leave one →
  1. p.t. permalink
    joulukuu 16, 2009 00:58

    En tiedä löytyykö perustajia. Voi hyvinkin löytyä. Mutta ainakin klubeille tulijoita riittäisi: minä ja lukemattomat muut, jotka ikävöivät kietoutumista siihen tuttuun rauhoittavaan savuun jossa ovat syntymästään asti niin suuren osan elämästään viettäneet.

  2. sarolehti permalink*
    joulukuu 16, 2009 01:10

    Ja se homma tehdään sitten laillisesti! (Mark)

    • p.t. permalink
      joulukuu 16, 2009 01:16

      Tietenkin laillisesti. Kuinkas muuten hyvänen aika.

  3. p.t. permalink
    joulukuu 16, 2009 01:15

    Meinasin sanoa ja olisi pitänyt sanoakin heti että ikävöin tuttuun rakkaaseen savuun kietoutumista, mutta jänishoususti sensuroin sen rakkaan (ja laitoin tilalle rauhoittavan mikä on ihan eri asia).

  4. Pyhän savun tilojen kannattaja permalink
    joulukuu 16, 2009 23:38

    Taitaapa olla niin, että meissä suomalaisissa elää vieläkin vahvana herran pelko: älyttömiä vapauden riiston ilmauksia, jollaisena pidän sauhuttelun kieltämistä lähes kaikkialla, vastaan ei juurikaan kapinoida. Arkadian mäen sedät ja tädit laativat lakejaan mielessään ihannesuomalainen (lähes raitis ―vähän hänen täytyy juoda, jotta alkoholibusiness voisi jatkaa kukoistustaan― tupakoimaton, kiltisti veronsa maksava, isänmaallinen, nöyrä, lainkuuliainen, siisti ja ahkera), jota ei puhtaana tyyppinä, siis kaikki kriteerit täyttävänä, ole onneksi kai olemassakaan. Siitä huolimatta suomalainen alistuu; laki on laki, oli se sitten miten älytön tahansa, ja sitä tulee noudattaa.
    Suomen tupakkalain kaltaisia lakeja on säädetty useissa muissakin Euroopan maissa, mutta ne eivät ole kaikkialla ”lyöneet itseään läpi” yhtä tehokkaasti kuin siellä Suomessa. Esim. Espanjassa useat ravitsemusliikkeiden omistajat uhmaavat avoimesti lakia ja ovat ripustaneet baarinsa oveen suuren kyltin, jossa ilmoitetaan: ”tässä baarissa tupakoiminen on sallittua”. Ne henkilöt, joita tupakansavu haittaa, valitsevat viereisen baarin (baareja on täällä joka kadunkulmassa), mutta eipä näytä noita savubaarejakaan asiakaspuute haittaavan. Homma toimii siis hyvin, eikä lain rikkominen tunnu virkavaltaakaan kiinnostavan. Suomessa ei moinen tietystikään onnistuisi, kapinallinen ravintolanomistaja jäisi ilman toimilupaa alta aikayksikön. Ehkä ainoaksi vaihtoehdoksi siis jää Markin ehdottamat yksityiset tupakkaklubit. Menestystä hankkeelle, vaikka sanovatkin tupakoinnin olevan äärimmäisen epäterveellistä ;) !!!

  5. Heikki permalink
    joulukuu 16, 2009 23:47

    Joo kyllä olis jo ainakin yks klubi, jos vaan jostain joku taikois tilat. Se täällä Porvoossa ainakin on kompastuskivenä. Ei millään tahdo saada tilojen omistajia innostumaan. Tai ehkä jos olis maksaa hunajata vuokrina…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: