Skip to content

Intiimejä avaruuksia. Runo Särön pimeästä huoneesta.

heinäkuu 3, 2009

Sisäsiittoista tai ei, mutta nyt Särö tarjoaa foorumiaan myös itse säröläisten taiteelliselle tuotannolle: perjantain ratoksi Särön blogi julkaisee runovastaavamme Markku Aallon proosarunon Intiimejä avaruuksia. Runo on poiminta Särössä piakkoin julkaistavasta runosikermästä Pimeä huone.

”Pimeä huone”, vrt. dark room tai darkroom, pimeä tai hämärästi valaistu huone tai tila (esim. baarissa tai yökerhossa), johon halukkaat voivat mennä harrastamaan satunnaista seksiä. Sikermän runot ovat kollaaseja, joiden raakamateriaalina on käytetty fragmentteja mm. internetin anonyymien keskustelupalstojen seksuaalisuutta käsittelevistä keskusteluista sekä kirjoittajan henkilökohtaisista muistiinpanoista.

Markku Aalto: Intiimejä avaruuksia

Moni huomionkipeä ikinuori hankkii nenärenkaan tai nännilävistyksen vain viestittääkseen, että tässä sitä ollaan massasta poikkeavia individualisteja, katsokaa kaikki. Valitettavasti aito erikoisuus asuu ihon alla. Persoonaltaan ”jännän” ihmisen harvoin tarvitsee erityisemmin mainostaa asiaa.

Miksi on tärkeää olla erikoinen, miksi tavallinen on pahasta? Eskapismia, tapa sekin olla pysähtymättä itsensä äärelle. Ei elämä ole aina paljetinsäihkettä ja anaaliseksiä vaan myös hiljaista arkea, nihkeää runkkaamista kaapeli-kanavien yöllisen tarjonnan äärellä, hulluksi tulemisen pelkoa, järjetöntä masennusta, unitautia, alakuloa, raivoa ja kaikkea muuta mukavaa. Pahinta kaikesta oli se kun luulin, että lapseni viedään minulta pois. Mutta mitenkään ei ahdistanut, päinvastoin, olin kuin hilpeässä nousukännissä. Jos entinen elämä oli raastavaa paskasuolla rämpimistä, nyt käveltiin auringosta kimmeltävien kalliojärvien, niiden yllä liitävien valkoisten lintuparvien ja aamuisten kastenurmikkojen maassa. Ja kaiken yllä lepäsi kermavaahdonpehmeä utu.

Nyt haluaisinkin kuulla, onko kellään muulla tullut masturboinnin aikana näin pahoja harhoja. Olin melko lailla ”pönttö sekaisin”, kunnes oivalsin, että tämä yltiöpäinen euforia oli kosto pahoista teoistani, rangaistus ennen kuin se lopullinen tuomio tulee. Sitä helpotuksen tunnetta ei voi kuvata sanoin.

Advertisements
One Comment leave one →
  1. sarolehti permalink*
    heinäkuu 3, 2009 08:29

    Ja jos et vielä tiennyt, Markku Aallon ensimmäinen runokirja on juuri ilmestynyt: http://ntamo.blogspot.com/2009/06/markku-aalto-hajoamisen-syyt.html

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: