Skip to content

Kämmenen kokoiset tarinat

Touko 27, 2008

Lyhytnovellit, novelletit, ovat oma erikoislajinsa. Nämä ”kämmenen kokoiset tarinat”, joiden mestareita esimerkiksi Kawabata ja Örkény olivat, ovat niukkuudessaan ja askeettisuudessaan vaativia. Ne eivät anna anteeksi ylimääräistä ajatusta tai virkettä, eivät edes sanaa. Toistolle ne ovat erityisen herkkiä.

Anna-Maija Ylimaulan vastikään ilmestynyt novellikokoelma Fausta koostuu paristakymmenestä hyvin lyhyestä ja yhdestä pidemmästä novellista. Kertomukset sijoittuvat Oulusta Pariisiin, Roomasta Manhattanille, ja yhtä vaihtelevat ovat myös tarinoiden tapahtumat ja henkilötkin. Arkiset tilanteet johtavat yhtäkkiä johonkin katastrofiin, josta sitten toivutaan yleensä yhteisvoimin. Pienissä novelleteissa ei kovin syviä henkilökuvia pääse syntymään, mutta herkullisia tyyppejä Ylimaula hahmottelee. Jää tunne, että heistä haluaisi tietää enemmänkin, kuulla heidän vaiheistaan lisää ehkä jossain toisessakin yhteydessä. Kokoelmaan mahtuu monia upean dramaattisia siveltimen vetoja.

Faustan ongelmaksi nousee kuitenkin viimeistelemättömyys, johon olisi luullut jo kustannustoimittajan puuttuvan. Tarinat alkavat kyllä napakasti ja mielenkiintoisesti, mutta sitten Ylimaula ryhtyy raportoimaan: tulos tuo kiusallisesti mieleen muistiinpanot tai luonnokset, tarinan aihiot. Tai pätkät iltapäivälehtien uutisista, tarkkoine numerotietoineen kaikkineen. Ehkä tuo on se kirjailijan ääni. Mutta nyt se ei kanna, se ei soi.

Toistokin häiritsee paikoitellen: synonyymit tuntuvat olleen kateissa. Italiankielisten lainojen kirjoitusasu olisi myös ollut syytä tarkistuttaa. Lisäksi viimeistelemättömyys näkyy eräiden novellien lopussa. Kun lopun kirjoittaa aivan auki, viedään lukijalta pohtimisen ja oivaltamisen ilo. Parin viimeisen lauseen poistaminen olisi saattanut joissakin kohti olla paikallaan.

Harmillista: hiukan hiomalla näistä tarinoista olisi syntynyt pieniä timantteja.

Kriitikkona toimi Erakko

Mainokset
2 kommenttia leave one →
  1. Touko 28, 2008 20:35

    Onko Erakko lukenut Dan Rhodesin lyhytproosaa? Sammakko on sitä suomentanut, minulla on hyllyssäni ”Antropologia ja sata muuta tarinaa”. Joku toinenkin opus niitä on. Rhodesin teksti on hauskaa ja viihdyttävää, ei tietenkään yllä Örkenyn tai Harmsin tasolle, muttei tyylillisesti sinne päin yritäkään. Nämä ovat tavallaan kaunokirjallisia vitsejä, kirjailija hämää tahallaan lukijaa ja vetää sitten turpaan viimeisissä sanoissa.

  2. erakko permalink
    Touko 29, 2008 07:20

    Erakko ei ole lukenut: kiitos vinkistä, etsin ensi tilassa käsiini. On aina virkistävää saada kirjallisesti turpiinsa, välillä lukijankin roolissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: