Skip to content

Mitenkä päin saapuisin?

Touko 16, 2008

Tämä blogiin kirjoittaminen ei oikein ole tahtonut luonnistua minulta. Enhän varsinaisesti ole edes mikään kirjoittaja. Kuva olkoon jatkossakin tärkein viestinviejäni.

Blogihiljaisuuteni (yhtä kommenttia lukuun ottamatta) on alkanut muodostua minulle jonkinlaiseksi paineeksi. Se tuo mieleeni erään vapaan kirjoitustehtävän ala-asteella. En millään tahtonut keksiä mistä kirjoittaa. Kovan pähkimisen jäkeen keksin kuitenkin kirjoittaa siitä, miten vaikeaa kirjoittaminen on. No, palautepäivänä opettajani ”Purtsi” sitten pyysi minut tunnin jälkeen juttusille (silloin olin erittäin ujo ja hiljainen). Hän halusi tietää, mikä on hätänä ja onko kirjoittaminen minulle yleensäkin kovin vaikeata. En enää muista, miten siinä kiemurtelin ja punastelin, mutta on varmaa, etten uskaltanut silloin sanoa: ”Hei, haloo opettaja, aihe oli vapaa — minähän kirjoitin!”

Tuntuu, että tämäkin kommunikaatiokanava on avattava puhumalla siitä itsestään. Mikä sellaisen viittauksen nimi sitten onkaan, kun näytelmän hahmo nousee hetkeksi katsojan asemaan ja toteaa: ”Mikä esitys tämä oikein on olevinaan?”

Epätekstuaalisuudestani huolimatta omaan kuitenkin sen verran kirjallista sivistystä, että huomaan bogikirjoittamisen olevan aivan oma muotonsa. Olisiko se vähän kuin karaokelaulu? — Ammattilaiset ja lahjakkuudet erottuvat edukseen, mutta kun ihminen laulaa niin kyllä silloin sydänkin laulaa! Tätä vasten en ollenkaan ihmettele erään kirjailijaystävän kieltäytymistä blogaamisen jalosta aatteesta. Hän pelkää blogitekstin lörpöttelevän luonteen tarttuvan kaunokirjalliseen ilmaisuunsa, joten Blogistanista on parasta pysyä kaukana. Minuahan tuo tekstin lörpöttelevyys ei sinänsä häiritse, koska olen keskittynyt enemmän visuaaliselle puolelle. Muunlaiset rimakauhuefektit sen sijaan häiritsevät, tosin niistä selviää yleensä pienellä itsepetoksella — tai punaviinillä.

Näin aloittaa
Sanna

Mainokset
14 kommenttia leave one →
  1. Touko 16, 2008 14:28

    Punaviini auttaa aina, minä käytän sitä tällä hetkellä kuuriluontoisesti erään kirjoituskurssin etätehtäviä vastaan taistellessani.

    Hassu ajatus tuo, että blogityyli voisi tarttua kaunokirjallisiin tuotoksiin: suurin osa kirjailijoistahan kirjoittaa paljon muutakin kuin ihan oikeita kaunokirjoja – eikö mikä tahansa muu tyyli, media tai tarkoitus ole ihan yhtä vaarallinen?

    Itse ajattelen vain kaiken kirjoittamisen olevan hyväksi: jos ei tyylillisesti, niin ainakin kirjoitusrutiinin luomiseksi ja juuri niiden lukkojen avaamiseksi.

    Parhaimmat kaunokirjalliset tuotokseni koen kirjoittaneeni, kun en ollut yli puoleen vuoteen lajia yrittänytkään, vaan keskittynyt pelkkään tiedekirjoittamiseen.

  2. Touko 16, 2008 19:28

    Onko ”puoli vuosi” pitkä aika?
    Entä ”yli puoli vuosi”?

  3. erakko permalink
    Touko 18, 2008 17:21

    Kiitos Sanna! Ehkä blogaminen on vähän niinku ponnahduslautahyppy: kun kerran uskaltaa niin sen jälkeen menee jo itsestään. Sun eka hyppy oli sulava ja tyylikäs. Paskiainen yrittää siis luoda tässä suorituspaineita? Käsket sen vaan hypellä itse…

  4. erakko permalink
    Touko 18, 2008 17:33

    Ai niin:

    Punaviinistä; sitä kannatta pitää aina varalla – ja toinen on tumma suklaa. Niitä sitten yhdessä tai erikseen. Ja tämä pätee myös niiden nauttimiseen siinäkin mielessä, että yhdessä jonkun (asiaan vihkiytyneen) kanssa tai hätätilassa yksinkin. Tämän viikonlopun löytö suklaaosastolta oli Green&Black’s Organic 85%. Tsiisus! Olen aina vannonut HALVAN punaviinin nimeen – ja kun on tätä suklaata, niin en ainakaan näe mitään syytä muuttaa kantaani. Poiketkaa Ruohonjuuressa – ja Alkossa… (nyt paatunut erakkokin herkistyy:) ja jakakaa nautinto jonkun kanssa!

  5. erakko permalink
    Touko 18, 2008 18:05

    Ja vielä M-T-M:lle: Aika on. Välillä pitkä, välillä lyhyt. Usein odottaessa pitkä. Ja kohdattaessa lyhyt, helvetin lyhyt. Mutta sekin on yleistys, rankka sellainen.

    Yksi niitä asioita, jotka tekevät elämisestä elämisen arvoisen on se että aika etenee niinkuin etenee; arvaamattomasti; hypähdellen ja nykien; kuin kuminauhaan sovitettuna.

    Niin että en olis huolissani siitä, onks aikaa menny alle vai yli puoli vuotta kalenterin mukaan. Kun on aika kirjottaa, silloin kirjottaa.

    PS. ja edelliseen kommenttiin yks a lisää.

  6. Tuittu permalink
    Touko 19, 2008 10:13

    Blogityyli – kuten mikä tahansa tyyli – voi tarttua muihin tuotoksiin, mikäli ei pidä varaansa. Ihan samalla tavalla kuin muillakin elämänalueilla. Yksi asia vaikuttaa aina toiseen. Työ vaikuttaa vapaa-aikaan. Harrastukset vaikuttavat ystäväpiiriin. Ystävät vaikuttavat – no, vaikka mihin. Ei elämässä ole mitään eristettyjä saarekkeita. Mutta tietysti itse voi yrittää kontrolloida, miten paljon asioiden antaa vaikuttaa toisiinsa. Ja tietysti blogiakin voi kirjoittaa kaunokirjallisesti tai sitten ei.

    Ajankulusta: Siihen ei kannata kiinnittää mitään huomiota. Puoli minuuttia voi jatkaa elämistään ihmisessä puoli vuotta. Puoli vuotta voi kulua niin ettei huomaakaan. Aikaa kannattaisi mitata jollain muulla kuin kalenterilla tai kellolla. Se on jokaiselle ihmiselle omanlainen.

  7. Touko 20, 2008 10:33

    Täytyy tunnustaa, että nautintoaineiden käyttö kirjoittamisen innoittajana rajoittuu omalla kohdallani lähinnä kahviin ja teehen (niitä tosin mukikaupalla) sekä Erakonkin suosittelemaan suklaaseen. Prosenteista olen samaa mieltä: mitä tummempaa ja mitä korkeampi kaakaoprosentti, sen parempi!

    Olen muutaman kerran yrittänyt poistaa sanalukkoa viinin voimalla, mutta tulos on ollut surkea: sanavarasto köyhtyi, kirjoitusvirheitä syntyi läjäpäin ja tekstistä katosi viimeinenkin logiikka, tenhosta puhumattakaan.

    Uusin löytöni teen saralla on muuten mate, joka valmistetaan yerba-puun lehdistä. Forsmanin tuoteselosteen mukaan se sisältää ”runsaasti kofeiinia, C-vitamiinia ja terveydelle hyödyllisiä antioksidantteja. Herkullisen vihreä juoma poistaa voimattomuutta, virkistää ja lisää kylläisyyden tunnetta”. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että mate on valmistajan mukaan erinomainen juoma ”juhlimisen jälkeen”. Terveisiä Markille ;-)

  8. Sanna permalink
    Touko 20, 2008 13:11

    Mihin siis tarvitsen punaviiniä kirjoittaessani? Minä en ikinä piirrä viinin voimalla. Joskus tosin viiniä juotuani saatan piirtää, mutta sehän nyt on aivan eri asia.

    Humaltuneena piirtäessä viivasta tulee löysää, tasapaksua ja hengetöntä. Alkoholihan poistaa estoja ja aiheuttaa itsevarman olon. Piirtäessä tämä ei ole missään nimessä hyvä asia, toisin kuin vaikka yökerhossa tai kapakassa. Piirtäessä täytyy tanssia veitsen terällä… (Öö, ehkä palaan tähän pohdintaan myöhemmin.)

    Olennaista on siis varmuus ja pelon käsitteleminen. Ammattikirjoittajalla teksti on kädessä työvälineenä varmasti, ja jos tähän lisätään vielä ylimääräistä itsevarmuutta, homma menee metsään. Minulla taas pelko kirjoittamiseen on sen verran suuri, että pieni kontrollin hämärtäminen on hyväksi. Oikea annostelu täytyy tietenkin muistaa; kahden viinilasin jälkeen en ryhtyisi enää julkaisemaan yhtään mitään.

    Kahvi, tee ja suklaa toimivat myös. Särön konttorilla on muuten pussi matea – saa nauttia!

    Sanna

  9. Touko 20, 2008 20:44

    Omia tuotoksiani olen tietenkin väärä henkilö arvioimaan, mutta en kyllä löydä laadullista eroa punaviinin vs. teen voimalla luomissani teksteissä. Tietysti jos punaviiniä on tullut otettua niin paljon, että näppäimet vaihtavat paikkojaan tai katoavat kokonaan, niin ehkä sitten. Punaviinillä saa kirjoituskynnyksen sopivasti hämärrettyä, kompastuminenkaan ei satu niin paljon kuin yleensä.

    Ei pidä ajatella itseluottamusta tai luottamuksen puutetta tai siis itseään ollenkaan silloin kun kirjoittaa, ei pidä ajatella mitään, pitää antaa tekstin elää ja kasvaa kirjoittajan sijaan. Ja itsestään pääsee eroon juuri punaviinillä :-)

  10. Tuittu permalink
    Touko 21, 2008 10:53

    Hyvin sanottu tuo ”itsestään pääsee eroon juuri punaviinillä”!

    Ei ole varmaankaan välttämätöntä aikaansaada valmista, julkaisukelpoista tekstiä punaviinin vaikutuksen alaisena. Sen sijaan punaviiniä tummalla suklaalla höystäen (ja ehdottomasti ilman seuraa) voi antaa asioiden levitä paperille ilman itsekritiikkiä. Myöhemmin sitten voi siemailla vaikka mate-teetä ja poimia helmet sikojen joukosta.

  11. Touko 21, 2008 12:00

    Edesmennyt valtakunnan boheemi, runoilija – ja paljon, paljon muuta – Pentti Saarikoski oli kova ottamaan häppää, mutta kirjansa hän kirjoitti selvinpäin. Näin muistan hänen ex-vaimonsa, kirjailija Tuula-Liina Variksen, joskus maininneen.

    Etsiessäni kyseistä todistusta netistä törmäsin sivustoon, jossa Saarikoskesta piirretty kuva muuntuu erikoisella tavalla. Kenen toiveesta, sitä on vaikea arvioida. Lukekaapa Salla Brunoun —> löydöstä.

  12. erakko permalink
    Touko 23, 2008 06:59

    No jopas! Ajattelin jo vastata Eijan ensimmäiseen punaviinituomioon, mutta annoin olla. Onneksi, sillä hyvin aihe näyttää kirvoittaneen mieliä. Siis minähän en lainkaan kehottanut KIRJOITTAMAAN viinin ja suklaan voimalla – vaan elämään. Tai no, nauttimaan punaviiniä ja suklaata elämänsä piristykseksi. Kohtuudella kumaakin. Matesta ei ole omia kokemuksia; argentiinalaisten kansallisjuomaksihan sitä kutsutaan. Sen voimalla Che ajoi mantereen poikki moottoripyörällään kohti uusia seikkailuja. Punaviinillä olisi tuskin päässyt perille.

  13. Sanna permalink
    Touko 23, 2008 12:04

    Saarikoski on hyvä esimerkki juoppo-taiteilija-myytistä. Tuula-Liina Varis mursi tämän myytin kertomalla, että ei se mies koskaan humalassa kirjoittanut.

    Yleisön kannalta tämä on kiinnostavaa ja ehkä helpottavaakin.
    Taiteilijalle myytti taas on merkityksetön, pelkkää pintaa. Taiteilija tietää mikä helvetti ja mikä taivas taiteen tekemiseen liittyy; jokaisen on vain kuljettava tiensä, punaviinillä tai ilman. Ulospäin näkyvällä ei ole merkitystä taiteen ytimen kannalta, ja kun sen kanssa kerran pääsee tekemisiin, huh, se on menoa.

    (Aloitan piakkoin uuden keskustelun tähän asiaan liittyen, koska eräs vastaus venähti siinä määrin, että tarvitsee vielä viimeistelyä.)

  14. Touko 23, 2008 21:26

    Niin on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: