Skip to content

Kosminen ulottuvuus ja muita kirjapaljastuksia

maaliskuu 31, 2008

Heikki oli vastannut haasteeseeni kommenttilaatikossa, mutta hänen vastauksensa ovat niin kiinnostavia, että nostan ne tänne framille.

Terveisin Eija

Yhdeksän kysymystä

Yleisesti ottaen inhoan tämäntyyppisiä kysymyksiä, joissa asetellaan valmiiksi rajat vastauksille. Onneksi tämä ei sentään ole rasti ruttuun -tehtävä… Eijalle haluan kuitenkin vastata — hän kun sai minut kiinnostumaan jossain määrin Blogistanista vaikka muuten en harrastakaan matkailua.

Löysin kirjastot jo pienenä poikana ja tähän mennessä on kertynyt luettuja kirjoja kuin kiviä elämän polulle – siis P A L J O N. Lahopäänä en millään voi muistaa kaikkia, mutta laitan tähän joitain merkkipaaluja. Muistaakseni.

1. Kirja joka muutti elämäsi?
Yksikään kirja ei ole ollut eikä tule olemaan siinä asemassa, että se voisi muuttaa elämäni. Toivoakseni minulla on ainakin toinen jalka maassa. Sitä toista taas on monikin kirja yrittänyt kammeta milloin mihinkin suuntaan. Suurimpia juttuja oli tieteiskirjallisuuden löytäminen. Aloitin jostain Arthur C. Clarken Avaruusseikkailu 2001 -kirjasta, jossa erityisen vaikutuksen teki loppuratkaisu, ja Lapsuuden lopusta, jonka mielenkiintoinen “tulevaisuusmuisti” jäi mieleeni. Matka jatkui Isaac Asimovin Säätiö– ja Robotti-sarjoilla. Erityisesti Säätiön huima kosminen ulottuvuus laajensi omaa mielikuvitustani paljon. Ilahduin isosti, kun Asimov kirjoitti jatkoa noille kirjoille ja viimein yhdisti sarjat! Tosin osa jutuista on heikohkoa tasoa, mutta “historia” toimii silti loistavasti.

Kyberpunkin tulo aiheutti sekin tärähdyksen syvällä mieleni pohjamudissa. William Gibson Neurovelhollaan ja Philip K. Dick erikoisilla aiheillaan jotain mainitakseni.

Viime aikojen (lue vuosien) löytöjä on Terry Pratchett, jota ei voi luokitella oikein scifiin sen paremmin kuin fantasiaankaan. Pratchett pyörii niiden laitamilla, ympäri ja härnäten kuten hahmonsakin. Tästä riittäisi juttua enemmänkin, mutta tutustukoon itse kukin aiheeseen, jos mielenkiintoa riittää.

2. Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?
Auuugh! Olen lukenut varmaan kaksi kolmasosaa kirjoistani uudestaan, jotkin useastikin. Agatha Christiet menevät tauon jälkeen helposti uusiksi, samoin Georges Simenonin Maigret-tarinat. Kotimaiset ja ruotsalaiset poliisidekkarit luen silloin tällöin uusiksi.

Varmaan tässä on syytä huomauttaa, että luen kirjoja rentoutuakseni. Viihteenä. En siis tartu kovin helposti esimerkiksi venäläisiin kertojiin vaikka Nikolai Gogolin Kuolleet sielut onkin luettu. Tai Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys. Tai Salman Rushdien tuotanto. Tai Mihail Bulgakov — …no jaa. Riittää niitä.

3. Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Varmaan kirjan, jossa kerrotaan kuinka päästä pois autiolta saarelta.

4. Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.
Eipä mikään. Lähimmäksi pääsevät tosin Terry Pratchettit.

5. Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?
“Hormonivaihtelujen vuoksi naisen miehen elämässä on hetkiä” näin viisikymppisenä, kun tippa tulee silmään. Enemmän kylläkin elokuvia katsellessa kuin kirjojen ääressä. Erityisesti lasten kohtalot aiheuttavat tunnereaktioita. Lasketaanko tässä myös ilon ja riemun kyyneleet?

6. Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?
Paha sanoa toivomusta, minulla kun riittää lukemattomia kirjoja kylliksi. Tai jos nyt itse kirjoitettu kävisi tähän kohtaan…

7. Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?
Pahansuovassa mielessä kirjoitetut teokset saisivat puolestani jäädä kirjoittamatta. Kritiikki ja epäkohtien esilletuominen ynnä muu vastaava on syytä tehdä rakentavasti.

8. Kirja jota parhaillaan luet?
Hauska sattuma, sillä yöpöydälläni on Tiinan autio saari -kirja eli Margaret Atwoodin Oryx ja Crake. Tosin en koe sitä erityisen haastavana. Muuten olen samaa mieltä. Entäs tässä kohtaa, lasketaanko Aku Ankan taskarit mukaan?

9. Kirja jonka aiot lukea?
Hyllyssä odottaa pari kappaletta Johanne Hildebrandtin Valhallan tarinoita. Kertoo siis Pohjolan legendoista. Hmm. Kiinnostaviin aiheisiin kuuluu myös historialliseen ympäristöön sijoitetut kirjat. Christian Jacq kirjoittaa Egyptin tarinaa, Wilbur Smith eteläisestä Afrikasta ja Jan Guillou ristiretkistä sekä Ruotsin historiasta. Näitä yhdistää tosin melkoinen heeros-asenne, mutta ajankuvaus on loistavaa ja mielikuvitusta kiihottavaa.

Tässä oli vasta pieni pintaraapaisu — itikan tönäisy etten sanoisi. Pitäisi kai joskus hakea kirjastosta lainaushistoriani. Sen kuljettaminen kotiin saattaa kyllä vaatia isomman puoleista pakettiautoa.

10. Haasta viisi bloggaajaa
Tuntemukseni Blogistanista rajoittuu toistaiseksi kovin vähäiseen määrään. En siis vielä ainakaan haasta ketään. Katsotaan tulevaisuudessa josko maantiede aukenisi uudella tavalla.

Heikki

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: