Artikkelin Mitenkä päin saapuisin? kommentit http://sarolehti.wordpress.com/2008/05/16/mitenka-pain-saapuisin/ Synkkä mutta pinnallinen Sat, 07 Nov 2009 20:34:33 +0000 http://wordpress.com/ hourly 1 Tekijä: M-T-M http://sarolehti.wordpress.com/2008/05/16/mitenka-pain-saapuisin/#comment-53 M-T-M Fri, 23 May 2008 19:26:13 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=32#comment-53 Niin on. Niin on.

]]> Tekijä: Sanna http://sarolehti.wordpress.com/2008/05/16/mitenka-pain-saapuisin/#comment-51 Sanna Fri, 23 May 2008 10:04:04 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=32#comment-51 Saarikoski on hyvä esimerkki juoppo-taiteilija-myytistä. Tuula-Liina Varis mursi tämän myytin kertomalla, että ei se mies koskaan humalassa kirjoittanut. Yleisön kannalta tämä on kiinnostavaa ja ehkä helpottavaakin. Taiteilijalle myytti taas on merkityksetön, pelkkää pintaa. Taiteilija tietää mikä helvetti ja mikä taivas taiteen tekemiseen liittyy; jokaisen on vain kuljettava tiensä, punaviinillä tai ilman. Ulospäin näkyvällä ei ole merkitystä taiteen ytimen kannalta, ja kun sen kanssa kerran pääsee tekemisiin, huh, se on menoa. (Aloitan piakkoin uuden keskustelun tähän asiaan liittyen, koska eräs vastaus venähti siinä määrin, että tarvitsee vielä viimeistelyä.) Saarikoski on hyvä esimerkki juoppo-taiteilija-myytistä. Tuula-Liina Varis mursi tämän myytin kertomalla, että ei se mies koskaan humalassa kirjoittanut.

Yleisön kannalta tämä on kiinnostavaa ja ehkä helpottavaakin.
Taiteilijalle myytti taas on merkityksetön, pelkkää pintaa. Taiteilija tietää mikä helvetti ja mikä taivas taiteen tekemiseen liittyy; jokaisen on vain kuljettava tiensä, punaviinillä tai ilman. Ulospäin näkyvällä ei ole merkitystä taiteen ytimen kannalta, ja kun sen kanssa kerran pääsee tekemisiin, huh, se on menoa.

(Aloitan piakkoin uuden keskustelun tähän asiaan liittyen, koska eräs vastaus venähti siinä määrin, että tarvitsee vielä viimeistelyä.)

]]> Tekijä: erakko http://sarolehti.wordpress.com/2008/05/16/mitenka-pain-saapuisin/#comment-50 erakko Fri, 23 May 2008 04:59:27 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=32#comment-50 No jopas! Ajattelin jo vastata Eijan ensimmäiseen punaviinituomioon, mutta annoin olla. Onneksi, sillä hyvin aihe näyttää kirvoittaneen mieliä. Siis minähän en lainkaan kehottanut KIRJOITTAMAAN viinin ja suklaan voimalla - vaan elämään. Tai no, nauttimaan punaviiniä ja suklaata elämänsä piristykseksi. Kohtuudella kumaakin. Matesta ei ole omia kokemuksia; argentiinalaisten kansallisjuomaksihan sitä kutsutaan. Sen voimalla Che ajoi mantereen poikki moottoripyörällään kohti uusia seikkailuja. Punaviinillä olisi tuskin päässyt perille. No jopas! Ajattelin jo vastata Eijan ensimmäiseen punaviinituomioon, mutta annoin olla. Onneksi, sillä hyvin aihe näyttää kirvoittaneen mieliä. Siis minähän en lainkaan kehottanut KIRJOITTAMAAN viinin ja suklaan voimalla – vaan elämään. Tai no, nauttimaan punaviiniä ja suklaata elämänsä piristykseksi. Kohtuudella kumaakin. Matesta ei ole omia kokemuksia; argentiinalaisten kansallisjuomaksihan sitä kutsutaan. Sen voimalla Che ajoi mantereen poikki moottoripyörällään kohti uusia seikkailuja. Punaviinillä olisi tuskin päässyt perille.

]]> Tekijä: Eija http://sarolehti.wordpress.com/2008/05/16/mitenka-pain-saapuisin/#comment-49 Eija Wed, 21 May 2008 10:00:24 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=32#comment-49 Edesmennyt valtakunnan boheemi, runoilija - ja paljon, paljon muuta - Pentti Saarikoski oli kova ottamaan häppää, mutta kirjansa hän kirjoitti selvinpäin. Näin muistan hänen ex-vaimonsa, kirjailija Tuula-Liina Variksen, joskus maininneen. Etsiessäni kyseistä todistusta netistä törmäsin sivustoon, jossa Saarikoskesta piirretty kuva muuntuu erikoisella tavalla. Kenen toiveesta, sitä on vaikea arvioida. Lukekaapa Salla Brunoun ---> <a href="http://www.corded.org/~brunou/loisto_plagioi.pdf" rel="nofollow">löydöstä</a>. Edesmennyt valtakunnan boheemi, runoilija – ja paljon, paljon muuta – Pentti Saarikoski oli kova ottamaan häppää, mutta kirjansa hän kirjoitti selvinpäin. Näin muistan hänen ex-vaimonsa, kirjailija Tuula-Liina Variksen, joskus maininneen.

Etsiessäni kyseistä todistusta netistä törmäsin sivustoon, jossa Saarikoskesta piirretty kuva muuntuu erikoisella tavalla. Kenen toiveesta, sitä on vaikea arvioida. Lukekaapa Salla Brunoun —> löydöstä.

]]> Tekijä: Tuittu http://sarolehti.wordpress.com/2008/05/16/mitenka-pain-saapuisin/#comment-48 Tuittu Wed, 21 May 2008 08:53:20 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=32#comment-48 Hyvin sanottu tuo "itsestään pääsee eroon juuri punaviinillä"! Ei ole varmaankaan välttämätöntä aikaansaada valmista, julkaisukelpoista tekstiä punaviinin vaikutuksen alaisena. Sen sijaan punaviiniä tummalla suklaalla höystäen (ja ehdottomasti ilman seuraa) voi antaa asioiden levitä paperille ilman itsekritiikkiä. Myöhemmin sitten voi siemailla vaikka mate-teetä ja poimia helmet sikojen joukosta. Hyvin sanottu tuo “itsestään pääsee eroon juuri punaviinillä”!

Ei ole varmaankaan välttämätöntä aikaansaada valmista, julkaisukelpoista tekstiä punaviinin vaikutuksen alaisena. Sen sijaan punaviiniä tummalla suklaalla höystäen (ja ehdottomasti ilman seuraa) voi antaa asioiden levitä paperille ilman itsekritiikkiä. Myöhemmin sitten voi siemailla vaikka mate-teetä ja poimia helmet sikojen joukosta.

]]> Tekijä: TR http://sarolehti.wordpress.com/2008/05/16/mitenka-pain-saapuisin/#comment-47 TR Tue, 20 May 2008 18:44:38 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=32#comment-47 Omia tuotoksiani olen tietenkin väärä henkilö arvioimaan, mutta en kyllä löydä laadullista eroa punaviinin vs. teen voimalla luomissani teksteissä. Tietysti jos punaviiniä on tullut otettua niin paljon, että näppäimet vaihtavat paikkojaan tai katoavat kokonaan, niin ehkä sitten. Punaviinillä saa kirjoituskynnyksen sopivasti hämärrettyä, kompastuminenkaan ei satu niin paljon kuin yleensä. Ei pidä ajatella itseluottamusta tai luottamuksen puutetta tai siis itseään ollenkaan silloin kun kirjoittaa, ei pidä ajatella mitään, pitää antaa tekstin elää ja kasvaa kirjoittajan sijaan. Ja itsestään pääsee eroon juuri punaviinillä :-) Omia tuotoksiani olen tietenkin väärä henkilö arvioimaan, mutta en kyllä löydä laadullista eroa punaviinin vs. teen voimalla luomissani teksteissä. Tietysti jos punaviiniä on tullut otettua niin paljon, että näppäimet vaihtavat paikkojaan tai katoavat kokonaan, niin ehkä sitten. Punaviinillä saa kirjoituskynnyksen sopivasti hämärrettyä, kompastuminenkaan ei satu niin paljon kuin yleensä.

Ei pidä ajatella itseluottamusta tai luottamuksen puutetta tai siis itseään ollenkaan silloin kun kirjoittaa, ei pidä ajatella mitään, pitää antaa tekstin elää ja kasvaa kirjoittajan sijaan. Ja itsestään pääsee eroon juuri punaviinillä :-)

]]> Tekijä: Sanna http://sarolehti.wordpress.com/2008/05/16/mitenka-pain-saapuisin/#comment-46 Sanna Tue, 20 May 2008 11:11:57 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=32#comment-46 Mihin siis tarvitsen punaviiniä kirjoittaessani? Minä en ikinä piirrä viinin voimalla. Joskus tosin viiniä juotuani saatan piirtää, mutta sehän nyt on aivan eri asia. Humaltuneena piirtäessä viivasta tulee löysää, tasapaksua ja hengetöntä. Alkoholihan poistaa estoja ja aiheuttaa itsevarman olon. Piirtäessä tämä ei ole missään nimessä hyvä asia, toisin kuin vaikka yökerhossa tai kapakassa. Piirtäessä täytyy tanssia veitsen terällä… (Öö, ehkä palaan tähän pohdintaan myöhemmin.) Olennaista on siis varmuus ja pelon käsitteleminen. Ammattikirjoittajalla teksti on kädessä työvälineenä varmasti, ja jos tähän lisätään vielä ylimääräistä itsevarmuutta, homma menee metsään. Minulla taas pelko kirjoittamiseen on sen verran suuri, että pieni kontrollin hämärtäminen on hyväksi. Oikea annostelu täytyy tietenkin muistaa; kahden viinilasin jälkeen en ryhtyisi enää julkaisemaan yhtään mitään. Kahvi, tee ja suklaa toimivat myös. Särön konttorilla on muuten pussi matea – saa nauttia! Sanna Mihin siis tarvitsen punaviiniä kirjoittaessani? Minä en ikinä piirrä viinin voimalla. Joskus tosin viiniä juotuani saatan piirtää, mutta sehän nyt on aivan eri asia.

Humaltuneena piirtäessä viivasta tulee löysää, tasapaksua ja hengetöntä. Alkoholihan poistaa estoja ja aiheuttaa itsevarman olon. Piirtäessä tämä ei ole missään nimessä hyvä asia, toisin kuin vaikka yökerhossa tai kapakassa. Piirtäessä täytyy tanssia veitsen terällä… (Öö, ehkä palaan tähän pohdintaan myöhemmin.)

Olennaista on siis varmuus ja pelon käsitteleminen. Ammattikirjoittajalla teksti on kädessä työvälineenä varmasti, ja jos tähän lisätään vielä ylimääräistä itsevarmuutta, homma menee metsään. Minulla taas pelko kirjoittamiseen on sen verran suuri, että pieni kontrollin hämärtäminen on hyväksi. Oikea annostelu täytyy tietenkin muistaa; kahden viinilasin jälkeen en ryhtyisi enää julkaisemaan yhtään mitään.

Kahvi, tee ja suklaa toimivat myös. Särön konttorilla on muuten pussi matea – saa nauttia!

Sanna

]]> Tekijä: Eija http://sarolehti.wordpress.com/2008/05/16/mitenka-pain-saapuisin/#comment-45 Eija Tue, 20 May 2008 08:33:26 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=32#comment-45 Täytyy tunnustaa, että nautintoaineiden käyttö kirjoittamisen innoittajana rajoittuu omalla kohdallani lähinnä kahviin ja teehen (niitä tosin mukikaupalla) sekä Erakonkin suosittelemaan suklaaseen. Prosenteista olen samaa mieltä: mitä tummempaa ja mitä korkeampi kaakaoprosentti, sen parempi! Olen muutaman kerran yrittänyt poistaa sanalukkoa viinin voimalla, mutta tulos on ollut surkea: sanavarasto köyhtyi, kirjoitusvirheitä syntyi läjäpäin ja tekstistä katosi viimeinenkin logiikka, tenhosta puhumattakaan. Uusin löytöni teen saralla on muuten mate, joka valmistetaan yerba-puun lehdistä. Forsmanin tuoteselosteen mukaan se sisältää "runsaasti kofeiinia, C-vitamiinia ja terveydelle hyödyllisiä antioksidantteja. Herkullisen vihreä juoma poistaa voimattomuutta, virkistää ja lisää kylläisyyden tunnetta". Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että mate on valmistajan mukaan erinomainen juoma "juhlimisen jälkeen". Terveisiä Markille ;-) Täytyy tunnustaa, että nautintoaineiden käyttö kirjoittamisen innoittajana rajoittuu omalla kohdallani lähinnä kahviin ja teehen (niitä tosin mukikaupalla) sekä Erakonkin suosittelemaan suklaaseen. Prosenteista olen samaa mieltä: mitä tummempaa ja mitä korkeampi kaakaoprosentti, sen parempi!

Olen muutaman kerran yrittänyt poistaa sanalukkoa viinin voimalla, mutta tulos on ollut surkea: sanavarasto köyhtyi, kirjoitusvirheitä syntyi läjäpäin ja tekstistä katosi viimeinenkin logiikka, tenhosta puhumattakaan.

Uusin löytöni teen saralla on muuten mate, joka valmistetaan yerba-puun lehdistä. Forsmanin tuoteselosteen mukaan se sisältää “runsaasti kofeiinia, C-vitamiinia ja terveydelle hyödyllisiä antioksidantteja. Herkullisen vihreä juoma poistaa voimattomuutta, virkistää ja lisää kylläisyyden tunnetta”. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että mate on valmistajan mukaan erinomainen juoma “juhlimisen jälkeen”. Terveisiä Markille ;-)

]]> Tekijä: Tuittu http://sarolehti.wordpress.com/2008/05/16/mitenka-pain-saapuisin/#comment-43 Tuittu Mon, 19 May 2008 08:13:31 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=32#comment-43 Blogityyli - kuten mikä tahansa tyyli - voi tarttua muihin tuotoksiin, mikäli ei pidä varaansa. Ihan samalla tavalla kuin muillakin elämänalueilla. Yksi asia vaikuttaa aina toiseen. Työ vaikuttaa vapaa-aikaan. Harrastukset vaikuttavat ystäväpiiriin. Ystävät vaikuttavat - no, vaikka mihin. Ei elämässä ole mitään eristettyjä saarekkeita. Mutta tietysti itse voi yrittää kontrolloida, miten paljon asioiden antaa vaikuttaa toisiinsa. Ja tietysti blogiakin voi kirjoittaa kaunokirjallisesti tai sitten ei. Ajankulusta: Siihen ei kannata kiinnittää mitään huomiota. Puoli minuuttia voi jatkaa elämistään ihmisessä puoli vuotta. Puoli vuotta voi kulua niin ettei huomaakaan. Aikaa kannattaisi mitata jollain muulla kuin kalenterilla tai kellolla. Se on jokaiselle ihmiselle omanlainen. Blogityyli – kuten mikä tahansa tyyli – voi tarttua muihin tuotoksiin, mikäli ei pidä varaansa. Ihan samalla tavalla kuin muillakin elämänalueilla. Yksi asia vaikuttaa aina toiseen. Työ vaikuttaa vapaa-aikaan. Harrastukset vaikuttavat ystäväpiiriin. Ystävät vaikuttavat – no, vaikka mihin. Ei elämässä ole mitään eristettyjä saarekkeita. Mutta tietysti itse voi yrittää kontrolloida, miten paljon asioiden antaa vaikuttaa toisiinsa. Ja tietysti blogiakin voi kirjoittaa kaunokirjallisesti tai sitten ei.

Ajankulusta: Siihen ei kannata kiinnittää mitään huomiota. Puoli minuuttia voi jatkaa elämistään ihmisessä puoli vuotta. Puoli vuotta voi kulua niin ettei huomaakaan. Aikaa kannattaisi mitata jollain muulla kuin kalenterilla tai kellolla. Se on jokaiselle ihmiselle omanlainen.

]]> Tekijä: erakko http://sarolehti.wordpress.com/2008/05/16/mitenka-pain-saapuisin/#comment-40 erakko Sun, 18 May 2008 16:05:13 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=32#comment-40 Ja vielä M-T-M:lle: Aika on. Välillä pitkä, välillä lyhyt. Usein odottaessa pitkä. Ja kohdattaessa lyhyt, helvetin lyhyt. Mutta sekin on yleistys, rankka sellainen. Yksi niitä asioita, jotka tekevät elämisestä elämisen arvoisen on se että aika etenee niinkuin etenee; arvaamattomasti; hypähdellen ja nykien; kuin kuminauhaan sovitettuna. Niin että en olis huolissani siitä, onks aikaa menny alle vai yli puoli vuotta kalenterin mukaan. Kun on aika kirjottaa, silloin kirjottaa. PS. ja edelliseen kommenttiin yks a lisää. Ja vielä M-T-M:lle: Aika on. Välillä pitkä, välillä lyhyt. Usein odottaessa pitkä. Ja kohdattaessa lyhyt, helvetin lyhyt. Mutta sekin on yleistys, rankka sellainen.

Yksi niitä asioita, jotka tekevät elämisestä elämisen arvoisen on se että aika etenee niinkuin etenee; arvaamattomasti; hypähdellen ja nykien; kuin kuminauhaan sovitettuna.

Niin että en olis huolissani siitä, onks aikaa menny alle vai yli puoli vuotta kalenterin mukaan. Kun on aika kirjottaa, silloin kirjottaa.

PS. ja edelliseen kommenttiin yks a lisää.

]]>