Valivali, marimari, narinari!
Niin taitaa tämäkin blogi kuihtua hengiltä heti alkuunsa. Minusta on kiinnostavaa, miten “blogin vastuuhenkilöksi” tunnustautuminen näemmä tarkoittaa muiden mielestä sitä, että kyseisen skribentin pitäisi säveltää kaikki merkinnät itse. Ja sama rivienvälikettuilu selkokielellä: ryhdistäytykää blogitiimin jäsenet! Antakaa sanojen soida! Muuten menetämme ne vähäisetkin lukijat, joita tällekin sivustolle ainakin tilastojen mukaan epäsäännöllisen säännöllisesti tupsahtelee.
Terveisin radiohiljaisuuteen tympääntynyt Eija
toukokuu 6, 2008 at 19:36
olen havaitsevinani sävyssäsi lievää närkästystä – suoranaisesta tympääntymisestä ei liene kuitenkaan kysymys…
palaan palstalle heti kun saan yhdenkin ajatuksen muotoutumaan. juuri nyt pohdiskelen luovuutta, että mitä se on ja mistä sitä syntyy.
toukokuu 7, 2008 at 14:53
Moi armas erakko,
ehkä käytin turhan voimakasta ilmaisua. Hyväksyn ehdotuksesi: olen närkästynyt, mutta enemmän kuin lievästi.
Tuo pohdintasi luovuudesta kuulostaa sellaiselta kamalta, josta satavarmasti muutkin kuin minä tahdomme lukea. Heittele pähkäilysi blogiin, erakko!
toukokuu 8, 2008 at 18:57
Särön blogihan alkaa jo muuttua radiohiljaisuudesta radioaktiiviseksi!
Minultakin on asiaa tuloillaan, kunhan saan sanansäiläni muotoiltua blogistaniin sopivaksi. Kuviakin haluaisin laittaa.
toukokuu 8, 2008 at 20:28
Jep, syke on selvästi noussut, tämä blogihan elää!
Tosi nastaa, Sanna, jos ryydität tekstejäsi kuvilla. Tai voihan tänne pläjäytellä kuvia ihan yksinään, ilman ainoatakaan selittävää sanaa. Jään odottamaan sähköistyneenä ensimmäistä merkintääsi.