Artikkelin Kirjoittaa itsensä unohduksiin kommentit http://sarolehti.wordpress.com/2008/04/10/kirjoittaa-itsensa-unohduksiin/ Synkkä mutta pinnallinen Sat, 07 Nov 2009 20:34:33 +0000 http://wordpress.com/ hourly 1 Tekijä: Tiina http://sarolehti.wordpress.com/2008/04/10/kirjoittaa-itsensa-unohduksiin/#comment-18 Tiina Mon, 21 Apr 2008 17:30:20 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=13#comment-18 Monesti antikvariaatit toimivat ainakin pelastuksena - kirja saattaa olla haluttu ja kaivattu, mutta painokset myyty loppuun eikä kustantaja aio tehdä enempää. Monesti antikvariaatit toimivat ainakin pelastuksena – kirja saattaa olla haluttu ja kaivattu, mutta painokset myyty loppuun eikä kustantaja aio tehdä enempää.

]]> Tekijä: Teemu http://sarolehti.wordpress.com/2008/04/10/kirjoittaa-itsensa-unohduksiin/#comment-16 Teemu Fri, 18 Apr 2008 17:30:23 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=13#comment-16 Pidentävätköhän antikvariaatit jotenkin kirjojen elinikää? Tapauskohtaisesti, luulen. Itse olen antikvariaattien suurkäyttäjä (tätä perustelen niin kuluneella asialla kuin rahan puute) ja olen onnistunut löytämään uutuuksiakin melko halvalla, kuten vaikkapa Helsingissä Sofiankadulta löytyvästä divarista (tunnettiin ennen Hiltusena) joka myy edellisvuoden uutuuksia muutamalla eurolla. Uskoisin, että ainakin tuntemattomampien kirjailijoiden kohdalla divarit tuovat jotakin jatkuvuutta ja tunnettavuutta paremmin esille; itse olen useasti löyttänyt uusia tuttavuuksia ja sen myötä tykästynyt. Eli kirjailija on saanut uuden lukijan, muttei uutta rahaa. Pidentävätköhän antikvariaatit jotenkin kirjojen elinikää? Tapauskohtaisesti, luulen. Itse olen antikvariaattien suurkäyttäjä (tätä perustelen niin kuluneella asialla kuin rahan puute) ja olen onnistunut löytämään uutuuksiakin melko halvalla, kuten vaikkapa Helsingissä Sofiankadulta löytyvästä divarista (tunnettiin ennen Hiltusena) joka myy edellisvuoden uutuuksia muutamalla eurolla. Uskoisin, että ainakin tuntemattomampien kirjailijoiden kohdalla divarit tuovat jotakin jatkuvuutta ja tunnettavuutta paremmin esille; itse olen useasti löyttänyt uusia tuttavuuksia ja sen myötä tykästynyt. Eli kirjailija on saanut uuden lukijan, muttei uutta rahaa.

]]> Tekijä: Tiina http://sarolehti.wordpress.com/2008/04/10/kirjoittaa-itsensa-unohduksiin/#comment-15 Tiina Fri, 11 Apr 2008 09:39:54 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=13#comment-15 Juha-Pekka Koskinen tuo omassa blogissaan esiin vielä yhden asiaan liittyvän ongelman: jos kaikki aika menee kirjoittamiseen, kirjailija ei itse ehdi osallistua kirjojensa markkinointiin tai epäkaupalliseenkaan keskusteluun. http://jiipeekoo.vuodatus.net/blog/1235588#comments Koskinenhan on itse todella ahkera kirjailija: häneltä on ilmestynyt parhaana vuotena kaksikin teosta. Anne: hyvä että "Langat" elävät, tuo oli hyvä esimerkki juuri siitä mitä tarkoitinkin! Juha-Pekka Koskinen tuo omassa blogissaan esiin vielä yhden asiaan liittyvän ongelman: jos kaikki aika menee kirjoittamiseen, kirjailija ei itse ehdi osallistua kirjojensa markkinointiin tai epäkaupalliseenkaan keskusteluun.
http://jiipeekoo.vuodatus.net/blog/1235588#comments

Koskinenhan on itse todella ahkera kirjailija: häneltä on ilmestynyt parhaana vuotena kaksikin teosta.

Anne: hyvä että “Langat” elävät, tuo oli hyvä esimerkki juuri siitä mitä tarkoitinkin!

]]> Tekijä: Anne http://sarolehti.wordpress.com/2008/04/10/kirjoittaa-itsensa-unohduksiin/#comment-14 Anne Thu, 10 Apr 2008 18:32:41 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=13#comment-14 Tätä blogimerkintää sivuava kommenttini on Grafomaniassa osoitteessa http://grafomania.wordpress.com/2008/04/10/jos-kirjoittaminen-menee-suorittamiseksi/ Kirja voi löytää lukijansa hyvin monella tapaa. Nyt ainakin Valkeita lankoja jatkaa elämäänsä Otavan oppimateriaaleissa lukiolaisten lukemistossa, koska yksi kokoelman novelli uudelleenjulkaistaan siellä. Ja ehkä se tulee tässä keväällä vielä toisaalle lehteenkin. Lämmittää mieltä. Antaa uskoa sille ettei seuraavalla ole kiirettä. Tätä blogimerkintää sivuava kommenttini on Grafomaniassa osoitteessa
http://grafomania.wordpress.com/2008/04/10/jos-kirjoittaminen-menee-suorittamiseksi/

Kirja voi löytää lukijansa hyvin monella tapaa. Nyt ainakin Valkeita lankoja jatkaa elämäänsä Otavan oppimateriaaleissa lukiolaisten lukemistossa, koska yksi kokoelman novelli uudelleenjulkaistaan siellä. Ja ehkä se tulee tässä keväällä vielä toisaalle lehteenkin. Lämmittää mieltä. Antaa uskoa sille ettei seuraavalla ole kiirettä.

]]> Tekijä: Jos kirjoittaminen menee suorittamiseksi « Grafomania http://sarolehti.wordpress.com/2008/04/10/kirjoittaa-itsensa-unohduksiin/#comment-13 Jos kirjoittaminen menee suorittamiseksi « Grafomania Thu, 10 Apr 2008 17:43:21 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=13#comment-13 [...] Anne Tiina Raevaara kirjoittaa Kulttuurilehti Särön blogissa kirjojen elinkaaresta ja siitä, voiko kirjailija kirjoittaa itsensä unohduksiin. Eräs kriitikko sanoi kerran minulle, että hänestä kustantajankin olisi hyvä miettiä [...] [...] Anne Tiina Raevaara kirjoittaa Kulttuurilehti Särön blogissa kirjojen elinkaaresta ja siitä, voiko kirjailija kirjoittaa itsensä unohduksiin. Eräs kriitikko sanoi kerran minulle, että hänestä kustantajankin olisi hyvä miettiä [...]

]]> Tekijä: Marko http://sarolehti.wordpress.com/2008/04/10/kirjoittaa-itsensa-unohduksiin/#comment-12 Marko Thu, 10 Apr 2008 10:24:58 +0000 http://sarolehti.wordpress.com/?p=13#comment-12 Ikäni pienilevikkisten lehtien ja pienkustantamoiden julkaisujen kautta kirjoittaneena ajattelen näin: Suuren kustantamon kautta kirja tulee vähintään tuhannen, kahden painoksena ulos, ja se on merkittävä määrä. Lukijoita löytyy, vaikka tiputellen, paljolti varmaankin kirjastojen kautta. Jos haluaa rikastua, se ei riitä. Jos haluaa kommunikoida lukijoiden kanssa, tuhatkin lukijaa on jo aika paljon. Kirjakaupan vääristymistä olen kyllä Elina Hirvosen kanssa samaa mieltä, ihan kirjojen lukijan näkökulmasta. Ketjukirjakaupassa kukaan ei tiedä mitään ja epäseksikkäitä kirjoja etsiessä saa konttien käydä lattiatason hyllyt läpi, yleensä turhaan. Polvisuojat vain kuluvat. Ikäni pienilevikkisten lehtien ja pienkustantamoiden julkaisujen kautta kirjoittaneena ajattelen näin:

Suuren kustantamon kautta kirja tulee vähintään tuhannen, kahden painoksena ulos, ja se on merkittävä määrä. Lukijoita löytyy, vaikka tiputellen, paljolti varmaankin kirjastojen kautta. Jos haluaa rikastua, se ei riitä. Jos haluaa kommunikoida lukijoiden kanssa, tuhatkin lukijaa on jo aika paljon.

Kirjakaupan vääristymistä olen kyllä Elina Hirvosen kanssa samaa mieltä, ihan kirjojen lukijan näkökulmasta. Ketjukirjakaupassa kukaan ei tiedä mitään ja epäseksikkäitä kirjoja etsiessä saa konttien käydä lattiatason hyllyt läpi, yleensä turhaan. Polvisuojat vain kuluvat.

]]>